26.3.08

Koiralandian viimeiset hetket


Kohta tämä näky on vain muisto. Yksi pentu on jo lentänyt pesästä. Vilma (ent. Nuppu) haettiin viime perjantaina. Uskalsin laittaa sen matkaan, kun uudessa kodissa oli labbisisoveli lohduttamassa.

(Tiedoksi sille, joka tulee hakemaan "nuppua", jolla on tassussa valkoista, se olikin Tara ja tiedoksi niille kenelle Taraa kaupittelin sen oikea nimi onkin Pauliina. Olihan varmasti tarpeeksi sekavaa, mutta antanette anteeksi, kun kuitenkin 12 on aika monta jotka voi sekoittaa keskenään!)

Nopeasti nämä kohta kahdeksan viikkoa ovat menneet. Viimeisinä viikkoina kasvattajassa on alkanut tuntua väsymyksen merkkejä. Varsinkin eilen oli hermot koetuksella kun koirajoukko oli päättänyt muiden poissaollessa vapautua vankilastaan ja pistää paikat sekaisin; kakkaa oli joka puolella, lasten kengät ja kaikki mahdolliset lattialle unohtuneet lelut sun muut oli käsittelyssä ja yksi koira yläkerrassa uikuttamassa. Koirien kanssa pätee sama kuin ihmistenkin: joukossa tyhmyys tiivistyy!

Suurin osa pennuista lähtee lauantaina uusiin koteihin. Tänään keskiviikkona on vapaana vielä kaksi pentua, Marilyn (isänsä ihana karvanaama) ja Utu (söpöliini!). Toivottavasti heillekin löytyy hyvät kodit, mielellään lähiaikoina :). Nyt odotan jo lauantaita kiivaasti, mutta voi tulla tippa linssiin, kun pennut oikeasti lähtevät. On niistä ollut niin paljon iloakin! Enkä kaikesta kakan hajusta huolimatta vaihtaisi tätä kokemusta pois. Jos tämä olisi amerikkailainen elokuva näytettäisiin nyt pätkiä minusta pentujen kanssa eri vaiheissa tyyliin syntymä, hellittely hetkiä, ulkona lumessa leikkimistä ja taustalla soisi haikea musiikki ja viimeiseksi hetki milloin koirat lähtevät, jolloin kaikki katsojat alkaisivat itkeä...

Nyt lopuksi iloisempiin aiheisiin. Meille jää yksi pentu, se Piaf joka syntyi viimeisenä keittiön matolle. Aaro teki koirista laulunkin. Jos olisimme tietokoneiden ja muiden laitteiden kanssa fiksumpia sen voisi laittaa tänne, luulisin, mutta emme ole joten te joudutte kuvittelemaan Aaron kitaran kanssa laulamassa Lunan lapsista.. Ja vielä viimeiseksi pahoittelut ettei uusia kuvia koirista ole ilmestyt, mutta tuon edellä mainitun asian vuoksi en saa laitettua kuvia koneelle, kun sen muisti on täynnä. Mutta odotan, että joku fiksu ystäväni auttaa meidät pulasta ja voin laittaa vielä viime viikkojen parhaat kuvat tänne muistoksi. Siihen asti siis. Hei.

Ei kommentteja: