Kypärämäen kulttuuripäiviä juhlittiin tänä viikonloppuna jo 13. kerran. Tällä kertaa Teatterikonekin pääsi osallitumaan juhlintaan viemällä Kadonnut laulu esityksen Kypärämäen koululle lasten ja aikuisten iloksi.
Oli aika tunteikasta mennä koululle, jossa kävin luokat 3.-6. Monenlaisia muistoja tuli mieleen, kun taloon astui. En ollut käynyt siellä sitten lapsuusvuosien. Kaikki paikat näyttivat paljon pienemmiltä kuin mielikuvissa. Vanhasta liikuntasalista, jossa esiinnyimme, oli tehty musiikin luokka. Onkohan vielä käytössä se "ihana" tapa, että saa laulaa yksin luokan edessä ja sen mukaan annetaan musiikkinumero? Tuossa tilassa pääsisi ihan näyttämölle laulamaan, jos muuten ei jännitä tarpeeksi...
Meillä oli kaksi esitystä. Ensimmäinen oli päiväkotilaisille ja 1. ja 2. luokkalaisille. Heidän kanssaan syntyi laulu nimeltä Kypärämäki lasten silmin. Lapset sanoittivat sen näin:
Kypärämäessä on paljon kavereita
ja pleikkareita, wiitä, voi leikkiä kissoja ja koiria
Kissa ei osaa sanoa miksi se tykkää asua täällä
se sanoo vaan: miau, miau, miau.
Täällä on hiljaisempaa kuin naapurissa keskustassa
ja täällä saa nyrkkeillä ja ratsastaa, tehdä kärrynpyöriä.
Toinen esitys oli 4.-6. luokkalaisille ja heidän uusi laulunsa kadonneen tilalle meni näin:
Kana arkussa
Rotta ja kana arkussa leikkii hippaa
kana saa sydärin, kun se säikähtää
se sanoo: kot, kot, kot
Rotta kutsuu Ismo Laitelan,
Ismo Laitela sanoo: Ime parsaa!
Kana ajaa arkulla järveen Ismoa pakoon.
Seppo tulee kysymään "Oletko talonmies?
-Ei olen arkunmies!
Hauskaa oli meillä ja yleisössäkin tuntui olevan. Lopuksi Madam Ambitus sai jakaa nimikirjoituksia, kun hänet oli hypnotisoitu rokkitähdeksi ja se tuntui näyttelijästä aika mageelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti