17.1.12

Paska äiti terapiaa

Oman teatterin pyörittämisessä hienoa on se, että voi itse määrittää mitä tehdään ja milloin. Vuosi sitten teimme esityksen nimeltään Happohotelli, joka kertoi alkoholistien läheisten tarinoita. Lähtökohta esityksen tekemiseen oli se, että meillä kaikilla oli omahohtaisia kokemuksia aiheesta. Nyt halusimme tehdä samalla porukalla uuden jutun eri aiheesta. Tosin se ainoa mies, joka viimeksi oli mukana ei päässyt mukaan, joten aloimme puuhata esitystä naisporukalla.

Aiheen valinnassa pystyimme keskittymään nyt pelkästään naisia koskeviin kysymyksiin. Kadonneen miehen tilalle löysin vanhan ystäväni, tietysti nainen hänkin. Enää vain aihe puuttui. Mietiskelimme naisissa erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta aiheeksi valittiin äitiys ja nimenomaan huono äitiys. Meistä jokainen tunnistaa syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteen, kun ei ole lapsille tarpeeksi läsnä, haluaa tehdä töitä mielummin kuin kotihommia ja joskus ei muuten vaan jaksa. Esitys sai nimen Paska äiti.

Tämän produktion yhteydessä kehittelin Teatterikoneelle uuden tekemisen muodon: terapiateatteri. Se tarkoittaa sitä, että mukana olevat eivät saa minkäänlaista korvausta, vaan esitys voidaan toteuttaa nopeallakin aikataululla ilman apurahoja, tekemisen ilosta, itseään terapoiden. Eli harrastaa teatteria!

Aloitimme Paska äiti harjoitukset kirjoittamalla omia kokemuksia äityidestä. Hyviä ja huonoja muistoja, miettien millaisia äitejä me olemme, millaisia haluaisimme olla. Oikeita tarinoita lähdettiin liiottelemaan ja kirjoittamaan kipeitäkin asioita humoristiseen muotoon. Lopulta saimme kaivettua esiin neljä eri äitityyppiä: marttyyri, työnarkomaani, vamppi ja bailaaja. Jokainen meistä tunnistaa itsessään piirteitä näistä hahmoista, minä ainakin. Mietimme millä tavalla henkilöt tuntevat toisensa, missä he ovat yhdessä ja millaisia he ovat. Teimme rungon, johon aloimme tuottaa tekstiä. Aluksi jokainen kirjoitti itselleen monologin ja minä aloin kirjoittaa yhteisiä kohtauksia, kun ensin vähän tutustuin tyyppeihin. Nina teki biisejä ja puhuimme yhdessä mitä haluamme esityksellä sanoa. Reilun kuukauden työstämisen jälkeen kässäri on valmis.

Meillä on kolme ja puoli viikkoa aikaa saada esitys valmiiksi. Ja kyllähän me saamme. Kirjoittamisen ohella minä toimin tässä jutussa ohjaajana ja yhtenä näyttelijöistä, mikä on hieman haasteellista, kun itseään on vaikea ohjata, tilannetta ei hahmota ulkopuolelta. Täytyy yrittää saada Kirsi katsomaan jotain meidän läpimenoa, jos hän voi sitten kertoa mitä minun pitää tehdä. Sitä ennen täytyy varmaan ohjata itseään peilin kautta...

Meidän terapian tuloksia voi tulla katsomaan Vakkariin la 11.2. klo 19, jolloin on esityksen ensi-ilta. Vakiopaineessa varmaan terapoimme itseämme useinkin, mutta tämän esityksen muodossa sitä tapahtuu viisi kertaa.

Itseäni terapoituani täytyy todeta, että joskus olen ihan hyväkin äiti.

Ei kommentteja: