14.12.12

Mikä meni pieleen -opin paikka

Joulukuu oli kulkenut melkein puoleenväliin saakka.
Tuuli oli tuonut kinoksittain lunta Jyväskylän kaduille. Ihmiset kulkivat läpi tuiskun kuka milläkin asioilla, toinen toistaan kiireisemmän näköisenä.

Liian harva oli kuitenkin joulukuun mittaan kävellyt sisään Keskustien väliaikaiseen teatteritilaan katsomaan koko illan improvisaatioesitystä.

Pienessä huoneessa Väinönkadulla kokoontui seitsämän hengen teatteriryhmittymä. Vuokrasopimus uuteen toimistotilaan oli jo tehty ja väliaikaisen teatteritilan vuokra-aika loppuisi parin päivän päästä. Väinönkadun huone alkoi käydä pieneksi näin usealle hengelle. -Happi oli vähissä jo puolen tunnin kokoustamisen jälkeen.
Illalla oli alkamassa viimeinen Unelmapeli esitys. Katsojia tulossa n. 15 henkeä.
Ryhmä alkoi purkamaan tilannetta. Kysymys kuului:

Miksi Unelmapeli ei tavoittanut katsojia?

-Oliko nimi liian valju ja epäselvä? Veikö se viestin väärään suuntaan? Ehkä nimi ja ulkoasu ei kuvastanut riittävästi sitä mistä hommassa oli kyse.
-Tuotantopäätös syntyi niin nopeasti, että proggista ei ehditty lanseeraamaan ja se ei noussut esille kaupungin muun tarjonnan seasta.
-Oliko lipun hinta liian korkea ihmisten mielestä? 15-13€
-Esitys on rakenteeltaan erilainen kuin kellään muulla, miten sen saa brändättyä? Miten viestin saa ulos ja esille.

Keskusteli polveili ja ratkaisuja tehtiin. Ilman riskien ottamista ei synny uutta. Taas opittiin. Eteenpäin mennään ja ensi vuonna paukkuu uudet suunnitelmat, hyvällä fiiliksellä :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

edelläkävijän osa ! mutta tulematta jääneet ne vasta menettikin !

marju

Koistinen kirjoitti...

Erittäin hyvä, että on pohdittu pieleenmenemistä. Sitä tulee liian harvoin tehtyä.
Moni kehui pari vuotta sitten järjestettyä tuottajien moka-seminaaria. Harmi kun en päässyt kuuntelemaan, olisi varmasti ollut todella opettavaista.