Puolitoista viikkoa Ronjan ensi-iltaan

Nopeasti kuluu tämä harjoitusaika! Havahduttava hetki, kun ohjaaja sanoi keskiviikkona, että kaksi viikkoa ensi-iltaan. Se on vähän, mutta uskon että riittävästi.

Tällä viikolla on tehty parkouria, heiluttu Hippo-olympialaisissa, koekävelytetty yleisöä ja tarkennettu näytelmän ensimmäistä puolta. On lisäksi koettu yksi ukkosmyrsky ja etsitty keinoja hyttysten karkoittamiseen. Ja tämän viikon kruunasi julisteen ja käsiohjelman painosta tulo. Ne on hienot! Paljon sitä ehtii viikossa tapahtua. Ja kohta vielä enemmän, kun viikonloputkin painetaan täysillä. Tästä viimeisestä vapaasta viikonlopusta on nautittava kunnolla!

Eilen illalla oli vähän lyhyemmät harjoitukset ja päätin sen kunniaksi maalata leikkimökkiä. Siinä maalatessa ajatus pääsi vapaana kulkemaan. Aloin muistella tätä matkaa, jonka olemme kulkeneet tämän esityksen kanssa. Siitä kun idea esityksestä syntyi, on kohta kolme vuotta. Kaikki se työ mitä tämän eteen on tehty ja se missä pisteessä nyt olemme, sai aikaan liikuttuneen ja kiitollisen olon. Niin monta asiaa on tapahtunut ennen tätä pistettä ja nyt unelmasta on todella tulossa totta tällä porukalla, näiden mahtavien ihmisten kanssa. Ailan rautainen ammattitaito, innostuneisuus ja antautuminen esitykselle on ollut suuremmoista!

Vaikka päivät ovat pitkiä ja väsymys on välillä viedä kaiken ilon, kannattaisi myös nauttia. Olisi kamalaa, jos kaiken tämän jo loputtua tajuaisi, että olipas se hieno juttu, mutta juoksin kiireessä kaiken sen ohi. Kannattaa siis välillä pysähtyä maalaan vaikka leikkimökkiä.

Vaikka näkisit Männiäisen et pelkää sitä nyt!

Ronjan harjoittelu Killerin metsässä on ollut varsinainen kurkistus lähiluontoon. Erityisen tutuiksi ovat tulleet hyttyset. Peittävä vaatetus ja oikein sijoitettu hyttyskarkote on ollut harjoitusten elinehto.
Jännää miten Matiaksen linnan maasto on tullut tutuksi ja rakkaaksi. Omaksi teatteriksi, vaikka alkuun se tuntui "vain" metsältä. Viikko siellä nyt on rämmitty ja löydetty parhaat polut ja paikat sekä avattu teatterin taikaovi, joka johtaa meidät Ronjan maailmaan vievälle polulle. Neljä kokonaista päivää kuljimme mutkan kautta Matiaksen linnaan. Viidentenä päivänä lähdin laiskuuttani ja uteliaisuuttani kulkemaan aiemmin käymätöntä polkua ja se osoittautui niiin paljon paremmaksi, että reitti vaihtui. Maisemiltaankin antoisampi on tämä nykyinen. Saattaapa se kokonaismatkasta nipistää 100-200 metriä. Kaiken kaikkiaan kuljettava matka on aloituspisteestä Killerin liikuntakeskuksen kulmalta sinne ja takaisin alle 1,5 km ja se kuljetaan muutaman sadan metrin matkoissa. Tieteellisenä mittausvälineenä käytettiin 59 metristä pyykkinarua. Että kaikenlaista pääsee treeneissä tekemään kun ympäristö on uusi ja haltuunotettava. :)

Viikonloppuna ei harjoiteltu, mutta ei nyt pelkästään loikoiltukaan.
Ronja ja Birk kävivät Laukaan Tupaswillan keskiaikamarkkinoilla lauantaina ja sunnuntainaopettelemassa pelkäämättä olemista. Ja Ronja-metsässä järjestettiin sunnuntaina luontoretki.

"Jos metsään haluat lähteä, niin varman yllätyt, vaikka näkisit hyttysen et pelkää sitä nyt"

Muutama kuva Ronjan harjoituksista

Näyttelijät matkalla Matiaksen linnalle.

Birk ja Ronja kohtaavat Helvetinkuilulla.

Birk on valloittanut kiven.

Ronja vauhdissa.

Syöjättäret (ilman roolivaatteita vielä) hyökkäävät Ronjan kimppuun.

Joonas ja Jonas halaavat kiveä, siitäkin saa voimaa, ainakin Ronjametsässä!

Ryövärit kadulla ja Horonjärvellä

Ronja ryövärintyttären poppoo kerääntyi männä viikonloppuna Männiäismäiseen maisemaan Saarijärven Horonjärvelle. Ennen matkaan lähtöään porukka sai tulikasteen vaatteineen kaikkineen Jyväskylän seudun matkailun kesänavauksessa kävelykadun kompassilla. Ryövärit kerääntyivät laulamaan ja jakamaan tietoa tulevasta metsäelämästään. Ryövärilaulut raikasivat raikkaassa auringonpaisteessa ja hauskaa oli.
Puvustaja Elina teki huikean väliloppuspurtin saattaessaan esiteltävään kuntoon koko ryövärijoukon.

Matkalla ryövärit pysähtyivät syömään (ja maksoivat ruuastaan, eivät ryöstäneet sitä), joten perillä Horonjärvellä oltiin valmiita käymään kaikessa rauhassa tekstin äärelle. Töitä tehtiin. Syötiin ja saunottiin. Juomavesi kaivosta ja keittovoima tulesta. Pari haukea päästiin savustamaan iltapalaksi. Päivälliseksi syödyn kasviskeiton jämiin jätettiin turpoamaan pari pussillista herneitä sunnuntain lounasta varten.

Aamuinen kaurapuuro oli niin täyttävää, että hernekeitto päätettiin jättää keittämättä ja käytiin taas työn äärelle. Ryöväreiden muistellessa Ronjan ja Birkin ikäisten lasten maailmaa ryöväreiden ruoka ryöstettiin. Tyynesti kuin villit minkit tulivat kaksi ryövärikoiraa Luna ja Piaf sisään tupaan ja kävivät syömässä koko turvotetun hernesatsin. Luna näistä kahdesta vanhempana ja viisaampana ei jäänyt edes kiinni vaan aluksi koko syy vierittyi Piafin harteille. Seuraava yö kuitenkin paljasti molempien koirien olleen hernelaarin äärellä. Tänään lähti nimittäin matot pesulaan koirien kodista.

Voihan Tupaswilla!

Hiio´hoi!

Hyvä meininki oli ensimmäisessä merirosvokonsertissa Laukaan Tupaswillassa. Lapsia oli ainakin viidestä eri paikasta ja yhteensä heitä oli lippuineen tanssimassa ja kuulemassa n.150.
Nyt kun sade piiskaa ikkunaa tätä tekstiä kirjoittaessa on sanottava, että sään puolestakin keikka meni mitä mainioimmin. Joitain pisaroita tuli heti keikan jälkeen, mutta ei edes sen verran, että olisivat roudausta erityisemmin haitanneet. Luonto kasvaa kohisten kun saa sadetta ja lämpöä.

Keikan jälkeen, fanikortteja jakaessa muuan poika nimeltä Eemeli antoi Pitkäkoipi Arskalle taikakiven, joka muuttaa väriään vedessä. Kiitos! Aarre on tallessa Arskan muiden aarteiden joukossa. Huomenna Tykkikone soi taas Arskan ja Amandan johdolla uusille lapsille ja sitten matka jatkuu!

Arska

Tulevan merirosvobändin hauskoja lauluja

Tänään kokoontui treeneihin Teatterikoneen tuleva merirosvobändi. Laulut ovat meneviä ja tarttuvia ja kun Amanda vielä liikuttaa leikeillä yleisöä, niin avot! Merirosvobändi debytoi ensi viikon tiistaina 18.5. Laukaan Tupaswillassa päiväkoti-ikäisille. Kuteet bändille valmistaa Päivi Hirvi, niitä ei vielä näissä kuvissa näy. Seuratkaa tiiviisti Teatterikoneen sivuja, sinne ilmestyy pian esittely hurjannäköisestä merirosvobändistä!

Aaronmeideniä

Pääsin peräkkäisinä päivinä esiintymään, ensin päiväkoti-ikäisille Jokelan päiväkodissa, jossa kävin esittämässä Päivän lehden, sitten seuraavana päivänä alakoululaisille ja heti perään yläkoululaisille Haukkarannan koululla, jossa veivasin Aaronmeiden settiä.

Edellisestä Päivän lehdestä oli kulunut jo aikaa ja oli hauska päästä sitä taas esittämään. Välillä annoin vain katseeni kiertää yleisöä ja mietin, että mitähän näillä paikkeilla on yleensä tullut tehtyä :)
Hauskaa oli ja kaikki kerätyty uutiset tuli laulettua. Iidan uutinen tosin oli lipsahtanut pois lehdestä taittovaiheessa, joten Iida sai oman erikoispainoksen, eli oman pikku laulunsa omasta hyvästä uutisestaan, joka oli se, että hän menee kesällä serkkujen luokse.

Haukkarannan alakoululaiset olivat innokasta yleisöä Aaronmeidenille. Varsinki uudet merirosvolaulut, joita olen tehnyt tulevia merirosvobändikeikkoja varten, upposivat kuin tykinkuula mereen. Lopuksi innokkaimmat pääsivät vielä esittelemään tanssitaitojaan lavalle.
Tämän jälkeen olikin sitten yläkoululaisten vuoro. 7.-8.-9.-luokkalaisiin ei välttämättä uppoa ihan samantyyppiset biisit kuin nuorempiin ja siinä olikin sitten miettimistä, -sen viisi minuuttia minkä sitä ehti miettiä. Yhdistelin lastenlistaa ja kitaran kyljessä olevaa pikkujoululistaa ja ehdin tehdä yhden yleisöltä lypsetyn improbiisinkin; rakkauslaulun takarivin Romeosta ja eturivin Juliasta. Kun yllätyksekseni yksi koulun oppilaista, liekö ollut ysiluokan poika -toi minulle kirjoittamansa runon ja sanoi "laula toi". Ja niin Jessen ´paskat minä runoja rustaan´ oli setin viimeinen biisi. Ja jos se nyt ei musiikillisesti niin laadukas ollutkaan, niin sanat olivat ainakin hyvät.

Mielettömän hyvä fiilis tuli tuosta luottamuksen osoituksesta ja siitä, että kaveri, sen lisäksi, että uskalsi luottaa uskalsi myös napata tilaisuudesta kiinni.

Niin se pitää ja kannattaa tehdä. Jos tilaisuus tulee vastaan siitä pitää napata kiinni!

Leipäjono Yläkaupungin Yössä

Leipäjono – Ruokamessu paremman huomisen puolesta

Teatterikone tarttuu jälleen ajankohtaiseen aiheeseen performanssin muodossa. Ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. Toisille riittää ruokaa, toisille ei. Miten sinun käy?

Jo kolmannen kerran Teatterikone toteuttaa Yläkaupungin Yöhön Moirislammelle performanssin, joka haastaa yleisön muutamien minuuttien ajaksi. Luvassa tulta, draamaa, räiskintää ja kuorolaisia messuamassa. Tuliko nälkä?

Voit osallistua performanssiin kirjoittamalla alkuillasta ruokaan liittyviä ajatuksia yliopiston päärakennuksella Teatterikoneen esittelypisteessä ja tulemalla yöllä paikalle jonottamaan.

Lisätietoja Yläkaupungin Yön sivuilta sekä Facebookista

Keikkailua Iisalmessa

Pelleilyä ja pystytystä.

Aina on aikaa poseeraamiselle!

Molemmilla.

Näyttämön siivoamista ylimääräisistä tavaroista. Meidän keikoilla olemme roudareita, valo- ja äänimiehiä, järjestäjiä, niin ja tietysti näytttelijöitä.

Pystytys lähes valmiina.

Meillä oli ilo päästä tutustumaan kuntaan nimeltä Iisalmi. Toivo Elvis Tähti - näytelmällinen vanhempainilta oli tilattu kahdelle eri koululle, tuleville seiskoille ja heidän vanhemmilleen järjestettyyn tilaisuuteen. Esityksen jälkeen oli vuorossa keskustelua näytelmän herättämistä teemoista Petäjävedellä testatun konseptin mukaisesti. Iisalmellakin homma toimi hienosti, näytelmä upposi yleisöön ja teemat herättivät keskustelua. Lapset olivat kovasti sitä mieltä, että vanhemmat vaativat heiltä liikaa, etenkin kun kyseessä on huoneen siivous. Vanhemmat olivat odotetusti eri mieltä. Mutta saatiinpa keskustelukanava auki!