Taas haaveillaan omasta tilasta. Ehkä tällä kertaa haaveet toteutuvat!
Meidät on rakennettu haaveistamme. Unelmointi on positiivista varautumista tulevaisuuteen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pitkään unelmoitu on viittä vaille valmis!
Kohta pyörähtää käyntiin aktiivinen syyskausi. Pari kuukautta tästä eteenpäin niin paljon on taas tapahtunut. Ehkä onkin ihan hyvä, että ensin lämmitetään Toivo (Elvis Tähti) ja vasta sen jälkeen käydään rakentamaan taloa Maukan ja Väykän kanssa. Eihän siitä ilman toivoa mitään tulisi. Talosta, elämästä ja sen sellaisesta.
Aaro
25.8.11
9.8.11
"Ihan jees reissu"
Näin Kauppakadulla yhtä kaveria joka kysyi miten Tampereen reissu meni- Hyvin meni, pari esitystä oli, ei hirveesti porukkaa, mut hyvä meininki kuitenkin... Käivtkö kattomassa ite mitään? Joo, yhen jutun ehdin kattomaan, Ahaa Teatterin Toinen vasemmalta, hiton hyvä juttu!
Jälkikäteen tuli mieleen, että miten olis pitäny mennä, että olis sanonu jotain muuta ku "ihan jees" tai muuta vastaavaa yhtä latteaa. Eihän tämä reissu siis mikään katastrofi ollut, mutta kolmesta näyttelijästä oli kuitenkin kaksi kipeänä läpi reissun. Toisen kuumeilu kehittyi keuhkokuumeksi ja toisen tuoma vatsatauti tavoitti lopulta kotiin palattua minut ja kolmannenkin näyttelijän.
Valojen eteen tehtiin "turhaa" työtä monta tuntia yökahteen asti kun aamulla kaikki ohjelmoidut tilanteet oli poikkeuksellisesti kadonneet ja esitykset ajettiin kymmentä liukua käyttäen. Joka liukunapin takana oli joko yksi tilanne tai vain yksi lamppu. Ja se yleisömäärä, jonka näytelmämme keräsi Siperiassa olisi mahtunut yhteenkin esitykseen..
Hyvää palautetta on kuitenkin saatu ja lippurahoilla kuitataan ainakin tilavuokra. Ja ainahan on mahdollista, että saimme tämän keikan myötä lisää keikkoja tulevaisuuteen.
Teatterikesä se vasta heimokokous onkin! Osallistuin jokin aika sitten Jättömaa festivaalille Kouvolassa ja siellä puhuimme Jättömaan heimosta joka kokoontui iloitsemaan helteen ja ukkosen keskelle. Näinhän se oli, mutta Telakalla ja muuallakin tuli tavattua oman heimon edustajia vielä pidemmän matkan jänteeltä.
Kun on ehtinyt jo yhden pienen elämän verran elää Jyväskylässä ja toisenkin jo aloittanut niin helposti unohtaa ne aikaisemmat elämät, joiden aikana tavatut ihmiset eivät enää aktiivisesti kosketa jokapäiväistä elämää. Aina ei edes tajua tai muista, että muuallakin saman heimon edustajat tarpovat omilla kentillään ja tekevät mitä tekevät rakkaudesta siihen mitä tekevät.
Saman auringon alla kuitenkin.
Eivätkös kaikki tähdet heijasta saman auringon valoa?
-Aaro-
Jälkikäteen tuli mieleen, että miten olis pitäny mennä, että olis sanonu jotain muuta ku "ihan jees" tai muuta vastaavaa yhtä latteaa. Eihän tämä reissu siis mikään katastrofi ollut, mutta kolmesta näyttelijästä oli kuitenkin kaksi kipeänä läpi reissun. Toisen kuumeilu kehittyi keuhkokuumeksi ja toisen tuoma vatsatauti tavoitti lopulta kotiin palattua minut ja kolmannenkin näyttelijän.
Valojen eteen tehtiin "turhaa" työtä monta tuntia yökahteen asti kun aamulla kaikki ohjelmoidut tilanteet oli poikkeuksellisesti kadonneet ja esitykset ajettiin kymmentä liukua käyttäen. Joka liukunapin takana oli joko yksi tilanne tai vain yksi lamppu. Ja se yleisömäärä, jonka näytelmämme keräsi Siperiassa olisi mahtunut yhteenkin esitykseen..
Hyvää palautetta on kuitenkin saatu ja lippurahoilla kuitataan ainakin tilavuokra. Ja ainahan on mahdollista, että saimme tämän keikan myötä lisää keikkoja tulevaisuuteen.
Teatterikesä se vasta heimokokous onkin! Osallistuin jokin aika sitten Jättömaa festivaalille Kouvolassa ja siellä puhuimme Jättömaan heimosta joka kokoontui iloitsemaan helteen ja ukkosen keskelle. Näinhän se oli, mutta Telakalla ja muuallakin tuli tavattua oman heimon edustajia vielä pidemmän matkan jänteeltä.
Kun on ehtinyt jo yhden pienen elämän verran elää Jyväskylässä ja toisenkin jo aloittanut niin helposti unohtaa ne aikaisemmat elämät, joiden aikana tavatut ihmiset eivät enää aktiivisesti kosketa jokapäiväistä elämää. Aina ei edes tajua tai muista, että muuallakin saman heimon edustajat tarpovat omilla kentillään ja tekevät mitä tekevät rakkaudesta siihen mitä tekevät.
Saman auringon alla kuitenkin.
Eivätkös kaikki tähdet heijasta saman auringon valoa?
-Aaro-
19.5.11
Teatteria tiloissa
Kyllä on ollut Teatterikoneella kiireinen kevät! Esityksiä on ollut monia, eri kokoonpanoilla ja eri tiloissa. Ja tahti näyttää jatkuvan vielä jonkin aikaa, ainakin noin omasta näkökulmasta...
Forumin nuorilla olemme kiertäneet reilun parinkymmenen esityksen voimin ja saattaneet ensi-iltaan Happohotellin ja Pumpgirlin. Tällä hetkellä työalla on Mika Terävän käsikirjoittama Koiratorpan keisari, jota harjoittelemme Lounaispuistossa, missä esitystä esitetään kesä-heinäkuussa.
Forumin nuorten tämän kevään viimeinen esitys huipentui YLE Teeman Tehtävä koulussa - sarjan kiusaamista käsittelevään jaksoon. Räätälöimme Jani Toivolan elämän pohjalta kiusaamistarinan, jossa Jani itse näytteli pääosaa. Jakso tulee syksyllä telkkarista.
Pumpgirlin esitykset kaupunginteatterilla sujuivat erittäin hyvin ja saimme todella positiivista palautetta katsojilta. Ehkä eniten mieltä lämmitti kuitenkin itse kirjailija Abbie Spallenin kommentti ensi-illassa, että tämä meidän versio oli paras kaikista viidestä, jotka hän on nähnyt. Eli pesimme Lontoon ja Off Broadwayn esitykset! Pumpgirlin tulevaisuudessa siintää esitykset Tampereen teatterikesän Offissa, toivottavasti pääsemme myös Lainsuojattomille ja saamme vierailuja muihin teattereihin.
Happohotellin esitykset Vakkarissa menivät myös hienosti. Harmiksemme emme saaneet apurahaa baarikiertueelle, jossa esitys olisi viety baareihin ja asiakkaat olisivat päässeet katsomaan esitystä ilmaiseksi ja keskustelemaan näytelmän teemoista. Ehkä keksimme kuitenkin esitykselle vielä esityspaikkoja ja saamme vietyä sitä keikoille.
Pumpgirlin jälkeen alkoikin Koiratorpan harjoitukset, jossa minun roolini on olla ohjaaja. Kivaa vaihtelua Pumpgirlin tekstimassan opettelun jälkeen! Nyt saa olla luvan kanssa pihalla! Ja kieltämättä siltä on tuntunutkin. Kesti hetken ennen kuin näytelmän muoto ja sijoittelu hahmottui puistossa. Nyt näyttää siltä, että näytelmän ensimmäinen puoli esitetään lavalla, niin että yleisökin on siellä näyttelijöiden kanssa ja toisella puolella liikutaan ympäri puistoa. Täytyyhän sillä hienolla näytelmää varten ostetulla autolla päästä vähän kruisailemaan!
Tulevana viikonloppuna on Yläkaupungin yö, jossa Teatterikone on mukana kahdella ohjelmassa. Puffaamme Koiratorppaa Grilli 21 luona esittämällä Aaron hienoja biisejä ja yleisö saa osallistua auton tuunaamiseen näytelmäkuntoon. Yöllä otamme kantaa eriarvoistumiseen Moirislammen hämyisässä tunnelmassa. Luvassa on jälleen räjähdyksiä ja kantaaottavuutta.
Yksi viimeaikojen ilouutisista on uuden tuottajan saaminen toimintaamme mukaan! Saimme palkattua palkkatuella Riku Suonion puoleksi vuodeksi töihin ja toivottavasti senkin jälkeen löytyy rahaa hänen meillä pitämiseen. Minun työtaakkani helpottuu ja asiat tulee hoidettua ajallaan.
Iloista kevättä itse kullekin! Elämä on aika kivaa!
Forumin nuorilla olemme kiertäneet reilun parinkymmenen esityksen voimin ja saattaneet ensi-iltaan Happohotellin ja Pumpgirlin. Tällä hetkellä työalla on Mika Terävän käsikirjoittama Koiratorpan keisari, jota harjoittelemme Lounaispuistossa, missä esitystä esitetään kesä-heinäkuussa.
Forumin nuorten tämän kevään viimeinen esitys huipentui YLE Teeman Tehtävä koulussa - sarjan kiusaamista käsittelevään jaksoon. Räätälöimme Jani Toivolan elämän pohjalta kiusaamistarinan, jossa Jani itse näytteli pääosaa. Jakso tulee syksyllä telkkarista.
Pumpgirlin esitykset kaupunginteatterilla sujuivat erittäin hyvin ja saimme todella positiivista palautetta katsojilta. Ehkä eniten mieltä lämmitti kuitenkin itse kirjailija Abbie Spallenin kommentti ensi-illassa, että tämä meidän versio oli paras kaikista viidestä, jotka hän on nähnyt. Eli pesimme Lontoon ja Off Broadwayn esitykset! Pumpgirlin tulevaisuudessa siintää esitykset Tampereen teatterikesän Offissa, toivottavasti pääsemme myös Lainsuojattomille ja saamme vierailuja muihin teattereihin.
Happohotellin esitykset Vakkarissa menivät myös hienosti. Harmiksemme emme saaneet apurahaa baarikiertueelle, jossa esitys olisi viety baareihin ja asiakkaat olisivat päässeet katsomaan esitystä ilmaiseksi ja keskustelemaan näytelmän teemoista. Ehkä keksimme kuitenkin esitykselle vielä esityspaikkoja ja saamme vietyä sitä keikoille.
Pumpgirlin jälkeen alkoikin Koiratorpan harjoitukset, jossa minun roolini on olla ohjaaja. Kivaa vaihtelua Pumpgirlin tekstimassan opettelun jälkeen! Nyt saa olla luvan kanssa pihalla! Ja kieltämättä siltä on tuntunutkin. Kesti hetken ennen kuin näytelmän muoto ja sijoittelu hahmottui puistossa. Nyt näyttää siltä, että näytelmän ensimmäinen puoli esitetään lavalla, niin että yleisökin on siellä näyttelijöiden kanssa ja toisella puolella liikutaan ympäri puistoa. Täytyyhän sillä hienolla näytelmää varten ostetulla autolla päästä vähän kruisailemaan!
Tulevana viikonloppuna on Yläkaupungin yö, jossa Teatterikone on mukana kahdella ohjelmassa. Puffaamme Koiratorppaa Grilli 21 luona esittämällä Aaron hienoja biisejä ja yleisö saa osallistua auton tuunaamiseen näytelmäkuntoon. Yöllä otamme kantaa eriarvoistumiseen Moirislammen hämyisässä tunnelmassa. Luvassa on jälleen räjähdyksiä ja kantaaottavuutta.
Yksi viimeaikojen ilouutisista on uuden tuottajan saaminen toimintaamme mukaan! Saimme palkattua palkkatuella Riku Suonion puoleksi vuodeksi töihin ja toivottavasti senkin jälkeen löytyy rahaa hänen meillä pitämiseen. Minun työtaakkani helpottuu ja asiat tulee hoidettua ajallaan.
Iloista kevättä itse kullekin! Elämä on aika kivaa!
28.4.11
Ksml puffijuttu Pumpgirl näytelmästä
Tässä siis teille, jotka ette lehteä käsiinne saa Riikka Mahlamäki-Kaistisen kirjoittama juttu pumpgirlistä, otsikolla bensaa suonissa.
11.4.11
Matka jatkuu
Tulipa lähdettyä tosiaan mielenkiintoiselle matkalle Pumpgirlin kanssa!
Ohjaajan rooli on ihan jotain muuta kuin mitä olen aiemmin teatterin saralla tehnyt. Onhan tämä omien heikkouksien kanssa kisailu toki tuttua näyttelijän tontiltakin, mutta kulma on kuitenkin uusi.
Näkevän silmän kulma. Ja millaiseen tunteiden virtaan sitä saakaan astahtaa kun näytelmä alkaa herätä eloon. Kun tarinat näyttelijöiden teoissa, puheissa ja toiminnoissa lihallistuvat, aukeavat.
Tänään saimme toisen kierroksen päätökseen. Huomenna se kruunataan läpimenolla. Saa nähdä kuinka paljon on kruunussa korjattavaa. Nyt mieli on korkealla ja odotukset realistiset. Olemme harjoitelleet Köhniön studiolla ja kaupunginteatterin harjoitushuoneessa niinä päivinä kun siellä on ollut tilaa. Onneksi olemme saaneet käyttää harjoitushuonetta, koska tämä Köhniön studio on hieman tilavuusrajoitteinen. Ja muutenkin koti olisi kiva pitää kotina...
Tähän päivään asti olen ollut varma siitä, etten ohjaa tämän jälkeen koskaan. Enää en ole varma. Tulevaisuus onkin onneksi auki. Se tehdään mikä vastaan tulee.
Matka jatkuu.
Ohjaajan rooli on ihan jotain muuta kuin mitä olen aiemmin teatterin saralla tehnyt. Onhan tämä omien heikkouksien kanssa kisailu toki tuttua näyttelijän tontiltakin, mutta kulma on kuitenkin uusi.
Näkevän silmän kulma. Ja millaiseen tunteiden virtaan sitä saakaan astahtaa kun näytelmä alkaa herätä eloon. Kun tarinat näyttelijöiden teoissa, puheissa ja toiminnoissa lihallistuvat, aukeavat.
Tänään saimme toisen kierroksen päätökseen. Huomenna se kruunataan läpimenolla. Saa nähdä kuinka paljon on kruunussa korjattavaa. Nyt mieli on korkealla ja odotukset realistiset. Olemme harjoitelleet Köhniön studiolla ja kaupunginteatterin harjoitushuoneessa niinä päivinä kun siellä on ollut tilaa. Onneksi olemme saaneet käyttää harjoitushuonetta, koska tämä Köhniön studio on hieman tilavuusrajoitteinen. Ja muutenkin koti olisi kiva pitää kotina...
Tähän päivään asti olen ollut varma siitä, etten ohjaa tämän jälkeen koskaan. Enää en ole varma. Tulevaisuus onkin onneksi auki. Se tehdään mikä vastaan tulee.
Matka jatkuu.
6.3.11
Arvaamattomia mahdollisuuksia
Vakiopaineen kellarissa on pidetty hauskaa Happohotellin merkeissä. Eilistä esitystä ennen meidän frontstagemme oli tosin ollut Joose Keskitalo & kolmas maailmanpalo yhtyeen backstage. Tämä tuli todettua lattian tahmeudesta. Allekirjoittanut kun pötköttelee lattialla parissakin eri roolissa...
Vakkari ympäristönä antaa kyllä hienon kehyksen esityksellemme. Baarin ja putkiston äänet kulkevat ja osallistuvat esitykseen. Teatteri kommunikoi aina omassa ajassaan, niin että esitys on aina uusi. Median yleiseen tietouteen nostamat targediat tai muut voivat luoda näytelmän yksittäisille repliikeille tai tapahtumille uusia merkityksiä, sellaisia, joita ei työstövaiheessa ole ajateltukaan.
Happohotellissa on paljon teatterin arvaamattomuutta, mahdollisuuksia. Se on kuin lavastekaappimme joka notkuu ja nitkuu, venyy ja paukkuu ja kestää ja toimii. Ennen esitystä sovimme, että lähdemme lavalle pitämään hauskaa. Vaikka esitys olisikin kuinka loppuun asti hiottu on tärkeää pitää auki yllätyksen mahdollisuus. Se pysyy auki läsnäolon kautta. Silloin on mahdollisuus myös vaikuttua itse.
Vakkari ympäristönä antaa kyllä hienon kehyksen esityksellemme. Baarin ja putkiston äänet kulkevat ja osallistuvat esitykseen. Teatteri kommunikoi aina omassa ajassaan, niin että esitys on aina uusi. Median yleiseen tietouteen nostamat targediat tai muut voivat luoda näytelmän yksittäisille repliikeille tai tapahtumille uusia merkityksiä, sellaisia, joita ei työstövaiheessa ole ajateltukaan.
Happohotellissa on paljon teatterin arvaamattomuutta, mahdollisuuksia. Se on kuin lavastekaappimme joka notkuu ja nitkuu, venyy ja paukkuu ja kestää ja toimii. Ennen esitystä sovimme, että lähdemme lavalle pitämään hauskaa. Vaikka esitys olisikin kuinka loppuun asti hiottu on tärkeää pitää auki yllätyksen mahdollisuus. Se pysyy auki läsnäolon kautta. Silloin on mahdollisuus myös vaikuttua itse.
16.2.11
Matka on alkanut
Ensimmäistä Pumpgirlin harjoituspäivää edeltävänä iltana ihmettelin ihan ääneen, että onpa jännä kun ei jännitä. Että huomenna alkaa treenit ja olo on ihan normaali. Suljin valot leipäläpeni myötä ja kuvavirta alkoi vyörymään suljettujen luomieni takana. Jaahas, kone lähti käyntiin...
Viime yönä taas olin pitkästä aikaa perustilanteessa unissani. Olin paikkaamassa isoa roolia, jota en koskaan ollut tehnyt. Näyttelijä, jolta pyysin saada tekstiä vilkaistavaksi hetkeä ennen lavalle menoa ei tahtonut näyttää minulle plariaan, koska siellä oli niin paljon henkilökohtaisia asioita. Siellä sitten kuikuilin vieraassa talossa ja arvuuttelin mikä mahtaa olla iskuni mennä lavalle ja mitäköhän mahdan siellä sanoa.
Tänään muokkasin olohuoneemme taas treenitilaksi. Pieni näyttämö. Studionäyttämö. Kotiteatteri.
Pääsimme alkuun. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.
Tässä kirjoituksessakin pääsin alkuun.
Aioin kirjoittaa ensikokemuksistani ohjaajana.
Mutta...
En osaa muovailla kokemuksia vielä sanoiksi.
Olen matkalla.
Viime yönä taas olin pitkästä aikaa perustilanteessa unissani. Olin paikkaamassa isoa roolia, jota en koskaan ollut tehnyt. Näyttelijä, jolta pyysin saada tekstiä vilkaistavaksi hetkeä ennen lavalle menoa ei tahtonut näyttää minulle plariaan, koska siellä oli niin paljon henkilökohtaisia asioita. Siellä sitten kuikuilin vieraassa talossa ja arvuuttelin mikä mahtaa olla iskuni mennä lavalle ja mitäköhän mahdan siellä sanoa.
Tänään muokkasin olohuoneemme taas treenitilaksi. Pieni näyttämö. Studionäyttämö. Kotiteatteri.
Pääsimme alkuun. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.
Tässä kirjoituksessakin pääsin alkuun.
Aioin kirjoittaa ensikokemuksistani ohjaajana.
Mutta...
En osaa muovailla kokemuksia vielä sanoiksi.
Olen matkalla.
9.2.11
Happohotellin takahuoneessa
Eilen saatettiin taas yksi esitys esityskuntoon. Happohotellin ensi-ilta oli Vakiopaineen teatteritilassa. Tämä on ollut kummallinen reissu tähän saakka. Takahuonejännitystä on saanut kokea vasta kaksi kertaa, mutta ehkä sitäkin enemmän.
Tämän esityksen ideointi aloitettiin ehkä joskus vuosi sitten. Se lähti tarpeesta käsitellä alkoholistin läheisen arkea. Tarpeesta puhua vaikeasta aiheesta. Alettiin kasaamaan työryhmää erään nimeltä mainitsemattoman työryhmän jäsenen kanssa ja pikkuhiljaa se oli kasassa. Kaikilla työryhmän jäsenillä sattui olemaan omakohtainen kokemus aiheessa. Keräsimme myös internetin välityksellä tarinoita laajentaaksemme näkökulmaa. Aluksi sovimme, että minä teen käsikirjoituksen ja Nina biisit. En kuitenkaan saanut kovin paljon yksin aikaiseksi ja aloin pitää muille kirjoitustyöpajoja, että saisin lisää materiaalia. Lopullinen kässäri syntyi yhteistyönä. Harjoittelimme meidän olohuoneessa juttua syksystä alkaen, vaikka suurin osa ajasta meni kyllä kahvin juontiin ja maailman parantamiseen. Yhtäkkiä tajusimme, että ensi-ilta lähestyy ja aikaa pitää käyttää myös esityksen tekemiseen. Ja hups, ensi-ilta oli käsillä.
Minulla oli todella epävarma ja kummallinen olo esityksen suhteen. Ei voinut yhtään tietää mitä yleisö tässä jutussa näkee ja mitä se saa siitä irti. Ohjaaja Kirsin sisko oli katsomassa meidän läpimenoa Vakkarissa ja hän tykkäsi jutusta, se antoi vähän uskoa, että joku muukin saa tästä jotain. Kun ennakkoyleisökin antoi positiivista palautetta alkoi olla mieli jo taipuvainen siihen suuntaan, että ehkä se kaikki kahvin juonti ei mennyt hukkaan. Ja nyt kahden esityksen jälkeen, kun palaute on ollut erittäin positiivista, tuntuu tämä kaikki ihmeeltä.
Olen kiitollinen, että me olemme niin rohkeita, että uskalsimme tehdä tämän esityksen. Ja olen kiitollinen, että siitä tuli myös oivallista teatteria. Kun sukeltaa tuntemattomaan, sieltä saattaa löytää aarteen-
Tämän esityksen ideointi aloitettiin ehkä joskus vuosi sitten. Se lähti tarpeesta käsitellä alkoholistin läheisen arkea. Tarpeesta puhua vaikeasta aiheesta. Alettiin kasaamaan työryhmää erään nimeltä mainitsemattoman työryhmän jäsenen kanssa ja pikkuhiljaa se oli kasassa. Kaikilla työryhmän jäsenillä sattui olemaan omakohtainen kokemus aiheessa. Keräsimme myös internetin välityksellä tarinoita laajentaaksemme näkökulmaa. Aluksi sovimme, että minä teen käsikirjoituksen ja Nina biisit. En kuitenkaan saanut kovin paljon yksin aikaiseksi ja aloin pitää muille kirjoitustyöpajoja, että saisin lisää materiaalia. Lopullinen kässäri syntyi yhteistyönä. Harjoittelimme meidän olohuoneessa juttua syksystä alkaen, vaikka suurin osa ajasta meni kyllä kahvin juontiin ja maailman parantamiseen. Yhtäkkiä tajusimme, että ensi-ilta lähestyy ja aikaa pitää käyttää myös esityksen tekemiseen. Ja hups, ensi-ilta oli käsillä.
Minulla oli todella epävarma ja kummallinen olo esityksen suhteen. Ei voinut yhtään tietää mitä yleisö tässä jutussa näkee ja mitä se saa siitä irti. Ohjaaja Kirsin sisko oli katsomassa meidän läpimenoa Vakkarissa ja hän tykkäsi jutusta, se antoi vähän uskoa, että joku muukin saa tästä jotain. Kun ennakkoyleisökin antoi positiivista palautetta alkoi olla mieli jo taipuvainen siihen suuntaan, että ehkä se kaikki kahvin juonti ei mennyt hukkaan. Ja nyt kahden esityksen jälkeen, kun palaute on ollut erittäin positiivista, tuntuu tämä kaikki ihmeeltä.
Olen kiitollinen, että me olemme niin rohkeita, että uskalsimme tehdä tämän esityksen. Ja olen kiitollinen, että siitä tuli myös oivallista teatteria. Kun sukeltaa tuntemattomaan, sieltä saattaa löytää aarteen-
1.2.11
Omia latuja p..kele!
Jaahas, maaliskussa saa näköjään heittää sitten forumkeikkaa...
Mikäs siinä, ilohan töitä on tehdä. Tänään kävin kasiluokkalaisten ilmaisutaidon ryhmälle pitämässä tuplatunnin. Ajellessani kotiin päin tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista, että osa heistä on ollut vielä vaipoissa kun minä aloitin teatterikoulun. :)
Kirjailin tuossa merkintöjä seinäkalenteriin kun käyttökalenteri on kylillä, liekö täyttymässä, tiedä häntä. Tämä vapaan taiteilijan elämä on tietyllä tavalla melko sidottua ja toisinaan kiireistäkin. Kun kalenterissa on ajanjaksoja, joita ei vielä ole täytetty voisi sinne kirjata mukavan sattumanvaraisesti joillekin päiville vaikkapa: löhöilypäivä, ulkohommia, vapaa päivä/viikonloppu/viikko, tänään vain tuumintaa ja pohdiskelua. Jos tällaisia päiviä ripottelisi etukäteen riittävästi kalenteriin ja pitäisi niistä myös kiinni niin sehän voisi tehdä elämästä yhä vain parempaa!
Työtarjoukseen olisi myös hauska vastata: "Aah, mielenkiintonen juttu joo, mutta se päivä ei sovi mulle mitenkään ku mulla menee koko päivä sillon telkkarin kattomiseen ja kotona lorvailuun, sopisko joku toinen päivä teille?"
Onhan se koitettava pitää elämän perusarvoista kiinni. Toki ne kannattaa määritellä itselleen eikä vaan kopioida niitä mutu-pohjalta median maailmasta, ettei sitten huomaa kulkeneensa toisten latuja pitkin väsyneenä eksyksiin asti.
Mikäs siinä, ilohan töitä on tehdä. Tänään kävin kasiluokkalaisten ilmaisutaidon ryhmälle pitämässä tuplatunnin. Ajellessani kotiin päin tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista, että osa heistä on ollut vielä vaipoissa kun minä aloitin teatterikoulun. :)
Kirjailin tuossa merkintöjä seinäkalenteriin kun käyttökalenteri on kylillä, liekö täyttymässä, tiedä häntä. Tämä vapaan taiteilijan elämä on tietyllä tavalla melko sidottua ja toisinaan kiireistäkin. Kun kalenterissa on ajanjaksoja, joita ei vielä ole täytetty voisi sinne kirjata mukavan sattumanvaraisesti joillekin päiville vaikkapa: löhöilypäivä, ulkohommia, vapaa päivä/viikonloppu/viikko, tänään vain tuumintaa ja pohdiskelua. Jos tällaisia päiviä ripottelisi etukäteen riittävästi kalenteriin ja pitäisi niistä myös kiinni niin sehän voisi tehdä elämästä yhä vain parempaa!
Työtarjoukseen olisi myös hauska vastata: "Aah, mielenkiintonen juttu joo, mutta se päivä ei sovi mulle mitenkään ku mulla menee koko päivä sillon telkkarin kattomiseen ja kotona lorvailuun, sopisko joku toinen päivä teille?"
Onhan se koitettava pitää elämän perusarvoista kiinni. Toki ne kannattaa määritellä itselleen eikä vaan kopioida niitä mutu-pohjalta median maailmasta, ettei sitten huomaa kulkeneensa toisten latuja pitkin väsyneenä eksyksiin asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)