23.10.07

Ensimmäinen yleisö


Kyllä jännitti! Miten se ensimmäisen yleisön kohtaaminen onkin niin vatsanpohjaa vääntävä tapahtuma. Esitys meni periaatteessa hyvin, eikä kukaan lukiolaisista kävellyt kesken ulos. Tosin ei sieltä ulos olisi päässytkään, koska kesken kaiken joku kurkisti saliin ja lukitsi hädissään oven sen sulkiessaan. Yleisöstä kuului naurua, mikä tietysti ilahdutti. Se on sellainen kuuluva osallistumisen merkki. Olin niin hädissäni, etten uskaltanut kunnolla katsoa ihmisiä, joten en tiedä mitä muuta yleisössä tapahtui. Kaikki tämä jännitys sai minussa aikaan sellaisen hurjan nopeuden. Paahdoin kaikki kohtaukset sellaisella vauhdilla, että Minna sai tehdä töitä pysyäkseen mukana. Kiire aiheutti puheeseen änkytystä ja esityksen jälkeen eräs tuttu kommentoikin, että vähän takeltelua oli repliikeissä. No, onpahan parannettavaa tämän päivän ennakkoon. Eiliseen sekoiluun antoi lisäpotkua myös pelikone, jota rummutettiin sellaisella tahdilla, että melkein luuli olevansa kasinolla.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Älä Annu hätäile, kyllä ne totonpelaajien ja pelikonedien äänet jää vailleuomioa esitystä seuratessa - sen verran tiukasti se vetää mukaan.
Marju, Imatra

Anonyymi kirjoitti...

En ole esitystä vielä nähnyt, mutta kuten lehtikritiikistä päättelin, totopelaajien ja pelikoneiden äänet ovatkin osa esitystä, tuovat siihen ihan oman merkityksensä. Niin, miksi teatteriesitys pitäisikään eristäää omaan suljettuun maailmaansa?