Koirista sen ajankulun huomaa!

Teatterikone täyteisen viikon lopulla, lauantaina, lähdin kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Helsinkiä. Matkalla sain tekstiviestin, jossa luki: "Piaf, Frank ja joku muu katselee mua yhdellä avonaisella silmällä... Utu, silmät auki. Askeleita..." Hetken kuluttua tuli uusi viesti: "Nyt ne kaikki kävelee!" Sydämeni kääntyi ympäri ja melkein autokin, että nämä mullistavat asiat tapahtuvat juuri silloin, kun en sattumoisin ollut kotona! Onneksi koiravauvoilla oli silmät vielä auki, kun sunnuntaina palasin ja askeleetkin onnistuivat. Haparoiden tosin.

Otsikkoon viitaten, olen useamman kerran kuullut ja itsekin ajatusta käyttänyt, että lapsista ajankulun huomaa selvästi. Lapset kasvat niin nopeasti ja muuttavat ilmettään. Mutta koirista sen vasta huomaakin. Kaksi viikkoa on mennyt syntymästä ja jo ensi askeleita ihmetellään. Ihan hyvä, että ihmislapset kasvat hieman hitaammin, vaikka välillä olenkin unelmoinut, että hekin lentäisivät pesästä jo kahdeksan viikon ikäisinä...


Luna kaksiviikkoisten pentujen syötävänä.



Ensiaskeleita...

Silmät auki maailmaan.


Näillä eväillä kasvaa isoksi!



Viime viikko oli Teatterikoneen kannalta erityisen tehokas ja suuntaa antava. Olimme tuottajien (nykyisen ja tulevan) kanssa Jykesin yritysneuvonnassa miettimässä Koneen tulevaisuutta. Mielettömiä visioita alkoikin pyöriä mielessä. Kävimme myös keskustelemassa mahdollisista yhteistyö kuvioista kaupungin omistaman teatterin kanssa. Ei meille sielläkään heti ovea näytetty. Ehkä meidän Koneemme vielä saa isomman moottorin ja käy kuuluvammin. Aika näyttäköön. Hitaampikin kehitys riittänee, ei tarvitse koiranvauhtia tämän kuvion edetä...