3.4.08

Koiralandia kolisee kohta tyhjyyttä

Eilen haettiin lähtevistä pennuista toiseksi viimeinen. Tuleva viikonloppuna haetaan tekonimellä Pauliinaksi ristitty. Sitten se on ohi, tämä koiralandian taru.

Uskomatonta kuinka nopeasti tämä pari kuukautta vierähti. Voimakkaimpana hetkenä mieleen on painunut Piafin syntymä keittiön lattialle ja viime lauantain koirien uusiin koteihin muutto. Molemmissa hetkissä oli jotain kovin liikuttavaa. Hyvä, että koirat pärjäävät jo 8 viikkoisina itsekseen, näistä kauniista muistoista huolimatta mahtui mukaan myös tuskastumisia. Kuten hetki aamu kuudelta, kun 12 pentua talloo kakassa, kammottavassa hajussa ja haukkuu ruokaa herättäen koko muun talon väen... Onneksi ihmisellä on tapana unohtaa kaikki ikävät jutut ja muistaa vaan mukavat eli tuokin väsyttävä muisto unohtuu kohta ja olen teettämässä innoissani uusia pentuja. No, ehkä ei kuitenkaan.

Olen pitänyt ahkerasti yhteyttä uusiin koteihin ja kysellyt kuulumisia. En siis ole malttanut luopua tästä kasvattajan roolista vaan yrittänyt viimeiseen asti hallita tilannetta. Parasta voi toivoa, mutta pakko myöntää, että vastuu on nyt toisaalla. Luopuminen on vaan niin tuskallista. Voi meidän ihmislapsiparkoja, kun heidän aikansa koittaa lentää pesästä. Minä soittelen perään ja kyselen kuulumisia tuskastuttavuuteen asti. Onneksi siihen menee vielä reilusti yli kymmenen vuotta, ehkä olen rauhoittunut siihen mennessä.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, että kahta pentua lukuun ottamatta saimme kaikki pennut tutuille tai tutuntutuille. Jäljelle jääneistä laitoimme lehteen ilmoituksen. Puheluita tuli parikymmentä. Kysyntää siis olisi ollut. Tämä vihjeeksi kaikille labradorin noutajan ja espanjan vesikoiran omistajille, että pistäkää kaksirotuisia pentuja tulemaan, ne menevät varmasti! Keksin rodulle jo uuden nimenkin labradorin vesikoira. Rekisteröitymiseen tarvitaan 200 samanrotuista. 10% on jo olemassa!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onhan teillä vauhtia piisannut - kotona ja muualla.Ihan melkein hengästyin, kun luin usemman katsauksen yhtä kyytiä. Mukavaa, että Piaf jää, tapaan hänet siis loppukuusta . Eikä siihen enää ole pitkään aikaa, eihän vaan!

Annu kirjoitti...

Tämä hengästyttävä tahti ei olisi mahdollista ilman teidän laisianne apujoukkoja. Kiitos!