Matkaa ei onneksi tehty rullalaudalla.
Säät olivat jotakuinkin suotuisat matkustukselle. Mennessä pakkasta oli kuutisen astetta ja tiepinta liukkaan oloinen ja palatessa keli oli nollassa ja pito hyvä.
Hotelli Lasaretti, johon festivaali osallistujia majoitti oli täynnä urheilevia tyttöjä ja kiinnostavia tauluja. Hieno paikka. (kun on niitä tauluja) Mukava henkilökunta ja siistit huoneet.
Oulun kaupunginteatterilla meidät otettiin hyvin vastaan. Vinttikamarin henkilökunta oli hyvää porukkaa. Itselleni tämä oli kolmas kerta näissä bileissä ja taisipa olla kolmas näyttämökin jos oikein muistan aiemmat kerrat.
Meillä oli kaksi esitystä, jotka molemmat olivat lähes täynnä. Saatu palaute oli hyvää (harvemmin ihmiset ainakaan paikan päällä kriittistä tai negatiivista palautetta antavatkaan;) ja molemmissa oli hyvä meininki. Ekaa vetoa ennen ehdittiin pitkästä aikaa treenaamaan uusia juttuja :)
Ja esitysten välissä ehdimme pienelle näyttämölle katsomaan Ahaa-teatterin Ihana meri. Vahva näytelmä syömishäiriöstä. Lavalla yksi näyttelijä ja videoheijasteilla ja äänillä tehdyt muut henkilöt. Tärkeää työtä.
Erikoinen olo. Nyt on takana se hetki joka joskus tuntui olevan kaukana tulevaisuudessa.
Tulevaisuus on lopulta aika lähellä.
Ja sama englanniksi: In the end the future is the time that´s near.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti