30.8.11

Haluan olla hyödyksi!

Olin kolme viikkoa sairaslomalla keuhkokuumeen vuoksi ja taudin vakavuuden vuoksi jouduin keskittymään lepäämiseen. Ja minun tapauksessani lepääminen vaati kovasti keskittymistä. Muutaman työpalaverin pidin kotona ja vähän hoidin joitakin työjuttuja (joinakin päivinä vähän enemmänkin), mutta muuten pysyttelin lepoasennossa suurimman osan päivästä. Kyllä otti koville!
Jo muutaman päivän lepäämisen jälkeen tuntuu, että on menettänyt ihmisarvonsa, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä ja auttaa puolisoa kotitöissä ja lastenhoidossa. Miten syvällä meissä on tämä "olla hyödyksi muille" tai "vain työtä tekemällä olet jotain" -asenne? Voin vain kuvitella miltä tuntuisi sairastaa tai olla työttömänä useita kuukausia tai vuosia.
Kun ei aktiivisesti hoida töitä muutamaan viikkoon, kas kummaa, nehän kasautuvat! Tämä viikon alku onkin mennyt tohinalla töihin tarttuessa. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun tajusin, että Maukka ja Väykkä rakentavat talon esityksen ensi-iltaan on vain puotoista kuukautta. Paniikissa tosin jo kirjoittelin erinäisiin paikkoihin puolitoista viikkoa, mikä ei onneksi pidä paikkaansa!
Maukka ja Väykkä rakentavat talon on Timo Parvelan valloittava lastenkirja, josta Aaro on tehnyt dramatisoinnin. Se kertoo kissan ja koiran ystävyydestä. Vaikka Maukka haihattelee ja maalailee kuvia itsestään ja Väykkä ahkeroi ja pitää arjesta huolta, he osaavat arvostaa toisiaan ja erilaisuuttaan. Hauska ja hellyyttävä parivaljakko! Teemme kirjaston kanssa yhteistyötä ja meillä on 10 esitystä pääkirjaston satuhuoneessa. Sen jälkeen esitys lähtee kiertämään maakuntaa.
Meillä Teatterikoneessa roolit kiertävät mukavasti. Ohjaamme ja näyttelemme ristiin rastiin. Maukassa ja Väykässä minä olen ohjaajan pallilla ja Aaro ja Kirsi näyttämöllä. Pumpgirlissä Aaro ohjasi ja minä ja Kirsi näyteltiin ja sitä ennen Happohotellissa Kirsi ohjasi Aaroa ja minua. Tämä tuo mukavasti uutta näkökulmaa kaikken työhön, kun voidaan tehdä hommia ristiin rastiin.
Olemme alkaneet aktiivisesti etsiä Teatterikoneelle pysyvää tilaa, jotta voisimme kehtittää ja monipuolistaa toimintaamme. Ideoita sinkoilee hurjaa vauhtia ja olemme käyneet katsomassa jos jonkinmoisia kellariloukkoja, mutta hyvän tilan löytäminen keskustan läheltä tuntuu erittäin haastavalta. Sen on huomannut jo moni muu ennen meitä, mutta olen optimisti ja uskon, että se paikka vielä löytyy!
Ensi kesän suunnitelmatkin ovat alkaneet kasvattaa siipiä ja vahvasti näyttää siltä, että metsään mennään! Tuleva syksy näyttää oikein mukavalta ja työntäyteiseltä. Rattaat pyörivät!
Ja kuten tästä kaikesta ehkä huomaa, en uskalla olla heittäytyä muodikkaasti downshiftaamaan vaan ostan itselleni hyväksyntää tekemällä hulluna töitä!

1 kommentti:

Koistinen kirjoitti...

Voi Annua ja siun työintoasi! :D Mie taasen jään luovalle vapaalle lokakuussa. Juuri nyt kattelen matkaa Nepaliin...