Maukka ja Väykkä rakentavat talon - ohjaajan sana

Ensi-ilta 15.10.2011 Jyväskylän kaupunginkirjaston Satuhuoneessa.

Maukka on kissa ja Väykkä on koira. Maukka on luonteeltaan ideoita pursuava suunnittelija ja Väykkä on rauhallinen rakentaja, joka toteuttaa suunnitelmia. Kumpi sinä olet?

Minä olen ehkä vähän molempia. Suunnittelen hulluna ja sitten alan toteuttaa. Sen minkä osaan. Mieskin joutuu suunnitelmiini mukaan vähän kuin vahingossa, kun tarvitsenkin apua uuden lampun asentamisessa tai sohvan kokoamisessa. Sellaisia me olemme, erilaisia, mutta toimimme kuitenkin hyvin yhteen. Jos minä en olisi suunnitellut, intoillut ja ostanut, meillä olisi ne samat verhot kuin viimekin vuonna. Jos mies ei olisi korjannut vajan kattoa, se mädäntyisi pystyyn. Ihanaa, että on olemassa Maukkoja ja Väykkiä, erilaisuutta ja ystävyyttä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja varotaan tallomasta muita!

Jyväskylässä 13.10.2011

Monipuolista keikkaa

Monipuolinen viikko keikkojen suhteen.

Sunnuntaina ajelin Orivedelle Aaronmeiden Synttäripakettia esittämään. 5-vuotias päiväsankari oli kavereidensa kanssa juhlinut aamusta asti ja kummasti vaan virtaa riitti vielä iltakuudeltakin kun Aaronmeiden, jota lapset kyllä kutsuivat iron man nimellä, saapui keikalle.
Iron man nurkkaan, aikuiset sohville ja lapset lattialle eturiviin diggailemaan. Puolet biiseistä jäi soittamatta, mutta aika tuli täytettyä ja hauskaa oli.
Keikan lopuksi tehty Lahjalaulu tallentui iskän i-padille. Ja sitten Tarinatuokio.
Pienen tauon jälkeen kokoonnuimme lasten kanssa trampoliinin alle, josta aloitimme seikkailun nälkäisinä karhuina. Lensimme käymään Espanjassa, ryömimme autiomaan yli ja polskimme ympäri uima-allasta krokotiileinä kunnes lopulta söimme aikuiset, jonka jälkeen tarjoiltiin kakku.
Vaatetusta keikalle harkittiin kotona tarkkaan ja yhdestä asuvaihtoehdosta tulikin itseasiassa asu tiistain keikalle.
Extrat, n. 200km, pastasalaattia, kahvia ja kakkua.

Tiistaina Hullu Lauluntekijä oli Hippoksen kentällä kehittämässä asennelauluja uusille lyseolaisille. Aamusta vaan meikit naamaan, Hullun kuteet päälle ja menoksi. Kun astelin kentän poikki tulvi joka suunnasta musiikki. Kyseisellä kentällä harrastetaan urheilua ja sen seurantaa ja silläpä siellä on massiiviset äänentoistolaitteet. Itselläni oli vain akustinen ukulele kitara ja Rolandin AC-33 vahvari. Harkitsin jo luovuttamista, biisien teko nopealla tempolla on tuhoon tuomittu jos taustalla pauhaa valmista musiikkia. Maltoin kuitenkin mieleni ja onneksi musiikki seisutettiin siitä alkaen kun Hullun laulupiste aloittii toimintansa.
Seitsämän ryhmää kävi pisteellä ja jokaiselle valikoitui asenne, josta piti sitten sorvaaman biisinpätkä ryhmän laulettavaksi. Niin, siis piti sorvaaman... Hullun hommaahan se on koittaa vartti per posse väsätä tarttuvaa teemabiisiä. Ihan joka ryhmän kohdalla ei päästy huikeisiin tuloksiin, mutta toki joukossa oli hetkiä, jotka helmien joukkoon kuuluvat.
Hienosti tuoreet lyseolaiset selvisivät kuitenkin Hullun epämääräisistä sepustuksista huolimatta.
Extrat, n. 7km, päänsärky loppupäiväksi.

Lauantaina Klaukkala ja taas vuorossa lapsen syntymäpäiväjuhlat. Tällä kertaa lapsi vain olikin syntynyt jo 20 vuotta sitten :) Äitinsä oli päättänyt järjestää yllätysjuhlat ja onnistuikin siinä. Sankaritar oli odottanut paikalle vain mummoa ja ehkä kummiansa, mutta paikalle tulikin kavereita tuvan täydeltä. Kavereita, ja yksi yllättävä vieras... Sovimme, että Laulajapoika tulee paikalle "vanhana kaverina", jota Sankaritar ei luonnollisesti muista. Ilme oli hauska kun morjestin häntä ovella, toivotin hyvää syntymäpäivää ja poukkasin juhliin mukaan.

Tähän keikkaan valmistautuminen oli työn ja tuskan takana. Lastenkeikkoja olen jo tehnyt kesäisen tapaturmani jälkeen, mutta täysikokoista kitaraa en ole juuri soittanut yli kahteen kuukauteen. Vasemman käteni, eli sen jolla otan soinnut kitarasta, nimetön sormi lyheni hieman kesällä ja sormenpään osuessa kitaran kielelle on kuin sormeen iskisi sähköisku.
Teetti siis työtä ja tuskaa opetella soittamaan taas. Askartelin pienen sormiproteesin, jonka kanssa on mahdollista soittaa, mutta parin kuukauden soittamattomuus pehmentää sormien päitä ja muutenkin.... kun on ikänsä soittanut ja yht´äkkiä soittamisen mahdollisuus vaikeutuu näin radikaalisti niin se ottaa kaaliin. Murheen alhossa saa rypeä ja surutyötä täytyy tehdä. Se ei tarkoita luovuttamista. Se on hyväksymistä ja luopumista. Sen myötä on helpompi suunnata tarmonsa siihen kuinka tästä eteenpäin.
Sain setin kasaan ja treenasin sen kuntoon ja kas vain! Keikalla oli hauskaa taas!
Laulajapoika pyöräytti vielä synttärineitoselle Lahjalaulun, joka ehdittiin veivata kolmeen kertaan. Kun seurue jatkoi juhliaan Paikallisessa, lähti Laulajapoika kotimatkalle.
Extrat: n. 600km, lasillinen Fresitaa, voileipäkakkua

Kolme keikkaa: Parikymmentä sähköpostia, muutamia puheluita, seitsämän eri esiintymisasuvaihtoehtoa, reilut 800km, pari uutta fania ;)

Haluan olla hyödyksi!

Olin kolme viikkoa sairaslomalla keuhkokuumeen vuoksi ja taudin vakavuuden vuoksi jouduin keskittymään lepäämiseen. Ja minun tapauksessani lepääminen vaati kovasti keskittymistä. Muutaman työpalaverin pidin kotona ja vähän hoidin joitakin työjuttuja (joinakin päivinä vähän enemmänkin), mutta muuten pysyttelin lepoasennossa suurimman osan päivästä. Kyllä otti koville!

Jo muutaman päivän lepäämisen jälkeen tuntuu, että on menettänyt ihmisarvonsa, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä ja auttaa puolisoa kotitöissä ja lastenhoidossa. Miten syvällä meissä on tämä "olla hyödyksi muille" tai "vain työtä tekemällä olet jotain" -asenne? Voin vain kuvitella miltä tuntuisi sairastaa tai olla työttömänä useita kuukausia tai vuosia.

Kun ei aktiivisesti hoida töitä muutamaan viikkoon, kas kummaa, nehän kasautuvat! Tämä viikon alku onkin mennyt tohinalla töihin tarttuessa. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun tajusin, että Maukka ja Väykkä rakentavat talon esityksen ensi-iltaan on vain puotoista kuukautta. Paniikissa tosin jo kirjoittelin erinäisiin paikkoihin puolitoista viikkoa, mikä ei onneksi pidä paikkaansa!

Maukka ja Väykkä rakentavat talon on Timo Parvelan valloittava lastenkirja, josta Aaro on tehnyt dramatisoinnin. Se kertoo kissan ja koiran ystävyydestä. Vaikka Maukka haihattelee ja maalailee kuvia itsestään ja Väykkä ahkeroi ja pitää arjesta huolta, he osaavat arvostaa toisiaan ja erilaisuuttaan. Hauska ja hellyyttävä parivaljakko! Teemme kirjaston kanssa yhteistyötä ja meillä on 10 esitystä pääkirjaston satuhuoneessa. Sen jälkeen esitys lähtee kiertämään maakuntaa.

Meillä Teatterikoneessa roolit kiertävät mukavasti. Ohjaamme ja näyttelemme ristiin rastiin. Maukassa ja Väykässä minä olen ohjaajan pallilla ja Aaro ja Kirsi näyttämöllä. Pumpgirlissä Aaro ohjasi ja minä ja Kirsi näyteltiin ja sitä ennen Happohotellissa Kirsi ohjasi Aaroa ja minua. Tämä tuo mukavasti uutta näkökulmaa kaikken työhön, kun voidaan tehdä hommia ristiin rastiin.

Olemme alkaneet aktiivisesti etsiä Teatterikoneelle pysyvää tilaa, jotta voisimme kehtittää ja monipuolistaa toimintaamme. Ideoita sinkoilee hurjaa vauhtia ja olemme käyneet katsomassa jos jonkinmoisia kellariloukkoja, mutta hyvän tilan löytäminen keskustan läheltä tuntuu erittäin haastavalta. Sen on huomannut jo moni muu ennen meitä, mutta olen optimisti ja uskon, että se paikka vielä löytyy!

Ensi kesän suunnitelmatkin ovat alkaneet kasvattaa siipiä ja vahvasti näyttää siltä, että metsään mennään! Tuleva syksy näyttää oikein mukavalta ja työntäyteiseltä. Rattaat pyörivät!

Ja kuten tästä kaikesta ehkä huomaa, en uskalla olla heittäytyä muodikkaasti downshiftaamaan vaan ostan itselleni hyväksyntää tekemällä hulluna töitä!

Muumiobanaani

Aina toisinaan on hyvä päivitttä hieman, että mitä tässä ollaan tekemässä ja kenelle. Kun aloin perkaamaan kesän aikana tehtyjä keikkoja niin huomasin Aaronmeiden toiminnan saaneen siipiensä alle seitsämän eri esitysmuotoa! Sen sijaan, että tarjoaisin lastenkonserttia, voin tarjota jo varsin monipuolista ohjelmaa erinäisiin lastentapahtumiin, syntymäpäiväjuhlille ja vaikka minne.
Hauskaa miten vuosien varrella omaa esitysmateriaalia kertyy reppuun. Pitää vaan pöyhiä välillä, ettei pohjalla olevat ihan ummehdu. Tai käy niin kuin kävi eväsbanaanille joka unohtui sohvan alle. Jos se olisikin kokonaan muumioitunut niin se olisi ollut ihan hauska ja sitä olisi voinut käyttää jossain jonain, mutta kun lattiaa vasten ollut osa ei saanut hengittää niin toispuoleisen muumiobanaanin haju esti entisen eväsherkun uusiokaytön.

Nyt on muuten hyvä hetki kerätä villejä lupiineja ja askarrella kalkkarohelistimiä!

Aaro

Toivon nostatus!

Taas haaveillaan omasta tilasta. Ehkä tällä kertaa haaveet toteutuvat!

Meidät on rakennettu haaveistamme. Unelmointi on positiivista varautumista tulevaisuuteen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pitkään unelmoitu on viittä vaille valmis!

Kohta pyörähtää käyntiin aktiivinen syyskausi. Pari kuukautta tästä eteenpäin niin paljon on taas tapahtunut. Ehkä onkin ihan hyvä, että ensin lämmitetään Toivo (Elvis Tähti) ja vasta sen jälkeen käydään rakentamaan taloa Maukan ja Väykän kanssa. Eihän siitä ilman toivoa mitään tulisi. Talosta, elämästä ja sen sellaisesta.

Aaro

"Ihan jees reissu"

Näin Kauppakadulla yhtä kaveria joka kysyi miten Tampereen reissu meni- Hyvin meni, pari esitystä oli, ei hirveesti porukkaa, mut hyvä meininki kuitenkin... Käivtkö kattomassa ite mitään? Joo, yhen jutun ehdin kattomaan, Ahaa Teatterin Toinen vasemmalta, hiton hyvä juttu!

Jälkikäteen tuli mieleen, että miten olis pitäny mennä, että olis sanonu jotain muuta ku "ihan jees" tai muuta vastaavaa yhtä latteaa. Eihän tämä reissu siis mikään katastrofi ollut, mutta kolmesta näyttelijästä oli kuitenkin kaksi kipeänä läpi reissun. Toisen kuumeilu kehittyi keuhkokuumeksi ja toisen tuoma vatsatauti tavoitti lopulta kotiin palattua minut ja kolmannenkin näyttelijän.
Valojen eteen tehtiin "turhaa" työtä monta tuntia yökahteen asti kun aamulla kaikki ohjelmoidut tilanteet oli poikkeuksellisesti kadonneet ja esitykset ajettiin kymmentä liukua käyttäen. Joka liukunapin takana oli joko yksi tilanne tai vain yksi lamppu. Ja se yleisömäärä, jonka näytelmämme keräsi Siperiassa olisi mahtunut yhteenkin esitykseen..
Hyvää palautetta on kuitenkin saatu ja lippurahoilla kuitataan ainakin tilavuokra. Ja ainahan on mahdollista, että saimme tämän keikan myötä lisää keikkoja tulevaisuuteen.

Teatterikesä se vasta heimokokous onkin! Osallistuin jokin aika sitten Jättömaa festivaalille Kouvolassa ja siellä puhuimme Jättömaan heimosta joka kokoontui iloitsemaan helteen ja ukkosen keskelle. Näinhän se oli, mutta Telakalla ja muuallakin tuli tavattua oman heimon edustajia vielä pidemmän matkan jänteeltä.
Kun on ehtinyt jo yhden pienen elämän verran elää Jyväskylässä ja toisenkin jo aloittanut niin helposti unohtaa ne aikaisemmat elämät, joiden aikana tavatut ihmiset eivät enää aktiivisesti kosketa jokapäiväistä elämää. Aina ei edes tajua tai muista, että muuallakin saman heimon edustajat tarpovat omilla kentillään ja tekevät mitä tekevät rakkaudesta siihen mitä tekevät.

Saman auringon alla kuitenkin.

Eivätkös kaikki tähdet heijasta saman auringon valoa?

-Aaro-

Teatteria tiloissa

Kyllä on ollut Teatterikoneella kiireinen kevät! Esityksiä on ollut monia, eri kokoonpanoilla ja eri tiloissa. Ja tahti näyttää jatkuvan vielä jonkin aikaa, ainakin noin omasta näkökulmasta...

Forumin nuorilla olemme kiertäneet reilun parinkymmenen esityksen voimin ja saattaneet ensi-iltaan Happohotellin ja Pumpgirlin. Tällä hetkellä työalla on Mika Terävän käsikirjoittama Koiratorpan keisari, jota harjoittelemme Lounaispuistossa, missä esitystä esitetään kesä-heinäkuussa.

Forumin nuorten tämän kevään viimeinen esitys huipentui YLE Teeman Tehtävä koulussa - sarjan kiusaamista käsittelevään jaksoon. Räätälöimme Jani Toivolan elämän pohjalta kiusaamistarinan, jossa Jani itse näytteli pääosaa. Jakso tulee syksyllä telkkarista.

Pumpgirlin esitykset kaupunginteatterilla sujuivat erittäin hyvin ja saimme todella positiivista palautetta katsojilta. Ehkä eniten mieltä lämmitti kuitenkin itse kirjailija Abbie Spallenin kommentti ensi-illassa, että tämä meidän versio oli paras kaikista viidestä, jotka hän on nähnyt. Eli pesimme Lontoon ja Off Broadwayn esitykset! Pumpgirlin tulevaisuudessa siintää esitykset Tampereen teatterikesän Offissa, toivottavasti pääsemme myös Lainsuojattomille ja saamme vierailuja muihin teattereihin.

Happohotellin esitykset Vakkarissa menivät myös hienosti. Harmiksemme emme saaneet apurahaa baarikiertueelle, jossa esitys olisi viety baareihin ja asiakkaat olisivat päässeet katsomaan esitystä ilmaiseksi ja keskustelemaan näytelmän teemoista. Ehkä keksimme kuitenkin esitykselle vielä esityspaikkoja ja saamme vietyä sitä keikoille.

Pumpgirlin jälkeen alkoikin Koiratorpan harjoitukset, jossa minun roolini on olla ohjaaja. Kivaa vaihtelua Pumpgirlin tekstimassan opettelun jälkeen! Nyt saa olla luvan kanssa pihalla! Ja kieltämättä siltä on tuntunutkin. Kesti hetken ennen kuin näytelmän muoto ja sijoittelu hahmottui puistossa. Nyt näyttää siltä, että näytelmän ensimmäinen puoli esitetään lavalla, niin että yleisökin on siellä näyttelijöiden kanssa ja toisella puolella liikutaan ympäri puistoa. Täytyyhän sillä hienolla näytelmää varten ostetulla autolla päästä vähän kruisailemaan!

Tulevana viikonloppuna on Yläkaupungin yö, jossa Teatterikone on mukana kahdella ohjelmassa. Puffaamme Koiratorppaa Grilli 21 luona esittämällä Aaron hienoja biisejä ja yleisö saa osallistua auton tuunaamiseen näytelmäkuntoon. Yöllä otamme kantaa eriarvoistumiseen Moirislammen hämyisässä tunnelmassa. Luvassa on jälleen räjähdyksiä ja kantaaottavuutta.

Yksi viimeaikojen ilouutisista on uuden tuottajan saaminen toimintaamme mukaan! Saimme palkattua palkkatuella Riku Suonion puoleksi vuodeksi töihin ja toivottavasti senkin jälkeen löytyy rahaa hänen meillä pitämiseen. Minun työtaakkani helpottuu ja asiat tulee hoidettua ajallaan.

Iloista kevättä itse kullekin! Elämä on aika kivaa!

Ksml puffijuttu Pumpgirl näytelmästä

Tässä siis teille, jotka ette lehteä käsiinne saa Riikka Mahlamäki-Kaistisen kirjoittama juttu pumpgirlistä, otsikolla bensaa suonissa.

Matka jatkuu

Tulipa lähdettyä tosiaan mielenkiintoiselle matkalle Pumpgirlin kanssa!

Ohjaajan rooli on ihan jotain muuta kuin mitä olen aiemmin teatterin saralla tehnyt. Onhan tämä omien heikkouksien kanssa kisailu toki tuttua näyttelijän tontiltakin, mutta kulma on kuitenkin uusi.
Näkevän silmän kulma. Ja millaiseen tunteiden virtaan sitä saakaan astahtaa kun näytelmä alkaa herätä eloon. Kun tarinat näyttelijöiden teoissa, puheissa ja toiminnoissa lihallistuvat, aukeavat.

Tänään saimme toisen kierroksen päätökseen. Huomenna se kruunataan läpimenolla. Saa nähdä kuinka paljon on kruunussa korjattavaa. Nyt mieli on korkealla ja odotukset realistiset. Olemme harjoitelleet Köhniön studiolla ja kaupunginteatterin harjoitushuoneessa niinä päivinä kun siellä on ollut tilaa. Onneksi olemme saaneet käyttää harjoitushuonetta, koska tämä Köhniön studio on hieman tilavuusrajoitteinen. Ja muutenkin koti olisi kiva pitää kotina...

Tähän päivään asti olen ollut varma siitä, etten ohjaa tämän jälkeen koskaan. Enää en ole varma. Tulevaisuus onkin onneksi auki. Se tehdään mikä vastaan tulee.

Matka jatkuu.