Otan härkää sarvista ja annan palaa! Tämä kirjoittaminen tuntuu vielä hankalalta ja itsekritiikki jyllää. Kun kirjoittaa työkseenkin, pitäisi osata jotain hienoa sanoa...
Nytkin oikeasti pitäisi kirjoittaa käsikirjoitusta Joutsan 4H: n elokuvaa varten, eikä tässä tätä tuhrata, kun on tämmöinen hyvä hetki. Lapset sain nukkumaan ja on tätä omaa aikaa! Ihmettelen miten jotkut äidit saavat vaikka mitä aikaan, vaikka lapset eivät ole hoidossa päivisin. Minun työaikani on Pepin päiväunien aikaan ja illalla yhdeksän jälkeen, mutta silloin ei aina ole parhaimmillaan, varsinkin kun on edellisenä yönä nukkunut huonosti... Koistinen sanoi, että vihaa blogeja, joissa ruikutetaan kuinka elämä on niin kauheaa ja nyt minä olen tekemässä sitä samaa meidän blogille. Jos tämä olisi enemmän sellaista kummastelua kuin valittamista :)
Meillä on huomenna Marie Valerien lämmitysharjoitukset Näyttämö Lutakossa. Teatterikone sai uudet valokamat ja niitä päästään kokeilemaan. Vähän jännittää mihin esitys on liikkunut ensi-illan jälkeen, kun se on saanut näyttelijän käsissä kasvaa. Olen viimeksi nähnyt ensi-illan ja siitä on puoli vuotta aikaa. Hurjaa. Kyllä minä Minnaan luotan, mutta olen ehkä itse unohtanut mistä koko jutussa oli kysymys...
Meillä on perjantaina Lutakossa esitys. Saa nähdä tuleeko kukaan katsomaan eli onko Minna saanut kaverinsa paikalle. No, ei vaan. Tämä on aina arpapeliä tämä esityksen tekeminen, että ketä se kiinnostaa ja kuinka paljon. Se tuntuu tekijänä vaan joskus hyvinkin surulliselta, kun tekee hullun ison työn ja kukaan ei ole siitä kiinnostunut. Vaikka kyllähän tässä maailmassa on paljon muitakin asioita, joiden kohdalla käy samoin, vaikka niistä on oikeasti joidenkin elämä tai hyvinvointi kiinni. Mutta tietysti tämä teatterista kiinnostuminen minuun kolahtaa, kun sitä yrittää työkseen vääntää. Vaikka voiko tätä työksi sanoa, kun palkaksi saa vain kokemusta, kun rahana ei ole varaa maksaa... Vaikka tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun teen sitä mitä rakastan ja kuitenkin tulen jotenkin toimeen. Kyllä Suomessa on paljon hyvää! (Asuin joskus kaksi kuukautta Englannissa ja voi miten olin onnellinen, kun pääsin takaisin Suomeen!)
Onkohan Mikko saanut Marien soudtrackin valmiiksi?! Tarkoitus oli myydä sitä esityksissä, mutta sen tekeminen on vähän päässyt venymään. Täytyy laittaa musiikkinäytteitä meidän sivuille, kun levy on valmis. Ne biisit on kyllä hienoja! Ehkä tämä tilitys olisi nyt tässä ja kertomus voi jatkua huomisten harkkojen jälkeen.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti