Tässä kuvassa on vielä rento, kesäinen tunnelma ja työasiat
kaukana tulevaisuudessa.
...että kesä ja loma on mennyt. Minulla on nimittäin ikävä tapa purra hampaita yhteen, kun olen vihainen, jännittynyt tai hermostunut. Leukaperät ovat tällä hetkellä ihan jumissa, joten en voi kieltää ettenkö olisi tuntenut jotain edellä mainituista.
Työt alkoivat tällä viikolla, vähän kevennetysti. Vain kahtena päivänä olin varsinaisessa ohjaustyössä Huoneteatterilla. Ensi viikolla onkin työpäiviä jo 4 ja toinenkin teatteri, jossa saa tuulettaa päätä muusta elämästä.
Huoneteatterille teen Sami Keski-Vähälän kirjoittamaa näytelmää Iso ja vihreä ja Ad*Astralle Anna Krogeriuksen Rakkaudesta minuun. Hyvää suomalaista nykynäytelmäkijallisuutta! Olen onnekas, kun olen saanut tämmöiset tekstit ohjattavaksi!
Miksi siis hampaat ovat koetuksella? Ehkä se on tämä pitkän loman jälkeinen työhön orjentoitumisen vaikeus ja kiukuttelevat lapset. Syyt ovat siis tietysti jossain muualla kuin minussa itsessäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti