14.1.10

Ei vapaata miestä voi vangita

Pyöriteltyäni pitkään asiaa mielessäni päätin lopulta varata Nikolainsalin joksikin illaksi ja pitää siellä konsertin. Tein nopeasti 15 biisin listan. Osa kitaralla ja osa pianolla soitettavia. Suunnittelin ja hahmottelinkin jo julistetta ja myhäilin mielissäni. Sitten putosin maan pinnan läpi katsomaan taivaanrantaan maalaamaani visiota utuisen hysmän läpi; kuka sinne muka tulisi ja miksi? Harvalukuinen on vielä tuo joukko, joka laulujani on kuullut ja osaisi niitä suunnata tarjoiluttomaan konserttisaliin kuulemaan.

Suurta voimattomuutta tuntien painuin pehkuihin. Aamulla on usein uusi päivä. Ja niin koitti arkinen aamu vatsatautisen koiran kodissa, mutta niin vain oli lepo tehnyt tehtävänsä ja kulkiessani aamulla matolääkkeet taskussa apteekilta autoa kohti tuli mieleeni mahdollinen esiintymispaikka uutta yleisöä metsästävälle trubaduurille. Vaikken erityisemmin perusta uuden vuoden lupauksille olen kuitenkin päättänyt olla elämässäni rohkeampi aiempaan verrattuna (jo vuoden ensimmäisenä päivänä uskaltauduin lopulta astumaan sisään ravitsemusliike Rusticaan, jonka ympäri olin usein kävellyt rohkeutta keräten, mutta jonka sisään en kuitenkaan ollut tohtinut käydä). Tätä uutta rohkeutta kasvattaakseni kävelinkin sisälle tähän mahdolliseen uuteen esiintymispaikkaan ja esitin asiani henkilökunnalle. Meninpä samantien vielä kolmeen muuhunkin paikkaan tarjoamaan itseäni trubaduurin hommiin. Ainakin yhdessä natsasi heti ja voi olla, että muistakin paikoista jotain poikii. Tiedotan asiasta kun asia varmistuu.

Jos joku asia tuntuu pelottavalta sen tekeminen auttaa pääsemään pelosta eroon. Ja pelon kanssa on rasittavaa elää. Siksi.

Vapaasti.

1 kommentti:

marju kirjoitti...

ja tämä tarinakin on hyvä!