18.3.14

Läski liikkuu!

Ajattelin avautua täällä dieetistäni, jotta saisin sen varmasti toteutumaan, kun olen siitä julkisesti uhonnut. Kaikki alkoi muutama viikko sitten, kun luin meidän kirjallisuuspiiri kirjaa, Vaimotesti, jossa päähenkilöllä on autistisia piirteitä ja hän tekee päätelmiä ihmisistä heidän ulkonäkönsä ja käyttäytymisen perusteella, eikä tunnetasolla. Hän muun muassa arvioi aina jokaisen painoindeksin. Vielä en voi kertoa mitä mieltä kirjasta olin, koska kirjallisuuspiiri on pitämättä ja siihen saakka mielipiteeni on salaisuus. Kirjan innoittamana päädyin laskemaan myös oman painoindeksini netistä löytämälläni laskurilla. Se kertoi minulle järkyttävän tuloksen, olen lievästi ylipainoinen!

Tiedän, että mahani on vähän möhö, eikä takalistonikaan ole kovin kiinteä, mutta en ole silti ajatellut itseäni sillä tavalla lihavaksi. Tai olen kieltäytynyt ajattelemasta tätä asiaa. Kyllähän Jalat alta videotaltiointia katsoessani ihmettelin, että näytänpä pulskalta näyttämöllä, mutta sivuutin asian ja ajattelin kuvan lihottavan. Mutta avautuessani painoindeksistäni ystävälleni, hän totesi tylysti, että kyllähän me se ollaan huomattu. Eli pakkohan minunkin on uskoa, että olen lievästi ylipainoinen ja keski-ikäinen (lehdessä sanottiin keski-iän olevan 35-65) nainen.

Pyörittelin asiaan muutaman päivän mielessäni ja viimeinen niitti tuli, kun katsoin Jutan superdieetti -ohjemaa telkkarista. Mietin, että jos tuo kotiäiti Tampereelta pystyy tuohon, niin kyllä pystyn minäkin! Päätin aloittaa 6 viikon rääkin ja tavoitteeni on pudottaa 10 kiloa. Lähtöpainoni oli 69 kiloa eli onnistuessani painan 59. Dieettiin kuuluu tiukka ruokavalio ja paljon urheilua. Rahkaa syön päivässä 750 g marjojen kanssa, sekä kanaa, kasviksia ja kananmunanvalkuaista. Liikuntaa on vähintään neljänä päivänä. Aamulla tunnin lenkki, sekä myöhemmin lihaskunto treeniä. Lenkit ja lihaskunnon voi tehdä myös eri päivinä, mutta kaksi liikunta-annosta samana päivänä antaa aineenvaihdunnalle kyytiä.

Minulla on nyt kaksi päivää takana. Aamuisin olen käynyt koirien kanssa tunnin reippaalla kävelyllä. Se on ollut ihanaa! Aurinko on paistanut ja keho on herännyt mukavasti uuteen päivään. Ruokavaliokin on tuntunut ihan toimivalta, mutta voi olla että sen yksipuolisuus alkaa 6 viikossa tökkimään, saa nähdä. Tänään tein ensimmäinen lihaskuntotreenin. Se on tietty sarja ja jokaista liikettä toistetaan 20 kertaa. Sarja toisetaan 3 kertaa ensimmäisellä viikolla. Sarjassa on yksi liike, joka saa minut melkein itkemään kivusta. Askelkyykky, jossa polvi osuu lattiaan joka toistolla. Molemmille jaloille tulee se 20 toistoa eli yhteensä 40 askelta. Aiiiii! Voihan se olla, että viikkojen aikana alan rakastaa tuota liikettä ja nautin sen aiheuttamasta kivusta, mutta vielä tänään ei tuntunut siltä. Tyttäreni yritti parhaansa ja kannusti minua urhoollisesti, vaikka huusin ja kiroilin kiertäessäni alakertaa ympäri kyykäten naama punaisena.

Lähtöpainon mittasin liikuntakeskuksen puntarilla ja kun kotipuntarilla kokeilin, mittari näytti jotain ihan muuta. Tosin kotivaakamme lukemat muuttuvat sen mukaan missä kohdassa jalat puntarilla ovat, joten ehkä jatkossakin uskon enemmän liikuntakeskuksen puntariin. Kotipuntarin mukaan muutama kilo olisi jo tippunut, mutta se on enemmän arvausta kuin tietoa. Mutta voihan se olla, että nesteet kehossa olisivat lähteneet liikkeelle.

Meillä on Pako Sirkuksesta lastennäytelmän ensi-ilta 12.4. Seikkailupuisto Peukkulassa. Näyttelen esityksessä 10-vuotiasta tyttöä, joka on kasvanut ja elänyt sirkuksessa. En haluaisi saattaa lapsia itkunpartaalle olemuksellani, joka sopisi tällä hetkellä sirkuksen friikkiosastolle paremmin kuin tytön rooliin, joten aion taistella. Nuorta minusta ei enää saa, mutta laihemman ehkä. Toivossa on hyvä elää!

Raportoin tänne edistymistäni, hyvää viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

Marjut Vuotila kirjoitti...

oi! onhan tiukka tavoite ja vauhti! mutta olen kuullut, että juuri niin siinä onnistuu parhaiten! Ei muuta kuin kasvavaa intoa!

Annu kirjoitti...

Kiitos! Intoa riittää ainakin vielä :D