Tämä tuottajan touhu on siitä kummallista, että tässä pitää koko ajan ajatella vähintään puolen, mutta mieluusti kahden vuoden päähän. Ja sen ymmärtäminen tuntuu olevan välillä hankalaa noille taiteilijoille.
Toki ymmärrän sen kun heillä pyörii päässä nytkin vasta tuleva kesä ja tässä kuussa alkavat treenit. Mie mietin jo ensi talven markkinointia ja vuoden 2008 rahoitusta. Mitäs me tehtäisiin puolentoista vuoden päästä? Siihen vastauksen saaminen taiteilijoilta ei ole aina ihan helppoa.
Mutta onneksi asiat muuttuu ja kehittyy. Miusta tuntuu, että nyt tuo meidän oikeasti luova väki alkaa jo ymmärtämään tämän asian.
Tänään pidettiin palaveria ensi syksynä ensi-iltansa saavasta Runolista -esitysjutusta. Siitä tulee varmasti mainio paketti yritysten ja yhteisöjen illanistujaisiin.
Kävimme myös keskusteluja teatterikritiikistä. Miusta se on kovin vaikea laji. Surkeinta on, jos kriitikon pitää itseään nostattaakseen kitistä kaikesta. Sellaistakin kun sattuu....
1 kommentti:
Kyllähän me ymmärretään suunnittelun tärkeys, mutta vaikea ajatella tulevaa, kun hommat on niin pahasti kesken näissä käynnissä olevissa jutuissakin... (Kun saisi edes tuon ensi kesän kässärin valmiiksi ennen harjoitusten alkua, niin olisin tyytyväinen!) Siitä ei tietenkään voi tuottajaa syyttää tai ketään muutakaan. Suunnittelu tosin on aina mukavaa, pitäisi vaan useammin pitää noita suunnittelupalavereita, kun yhdessä ideat lähtee lentoon!
Lähetä kommentti