Takaisin sorvin ääreen

Vaikka ehkä blogimerkinnöistäni ei sitä heti tajuaisi, koska olen blogannut viimeksi äitiyslomalta, mutta olen palannut lastenhoidosta takaisin täyspäiväiseen työelämään jo puolitoista vuotta sitten. En vaan näköjään ole kovin aktiivinen bloggaaja. :)

Teatterikoneesta on tullut koko ajan isompi ja isompi osa työelämääni, sikäli kun yritämme toimintaa muuttaa koko ajan yritysmäisemmäksi. Toisin sanoen loogisemmaksi, ammattimaisemmaksi ja siis sellaiseksi, että pystyisimme omille perheillemme tällä touhulla leipää pöytään hankkimaan.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun Koneen väki palailee kesälomalaitumilta ja muista töistä takaisin sorvin ääreen tänne toimistolle, on kaikilla miljoona asiaa mielessä, mitä pitäisi tehdä, kehen kaikkiin ottaa yhteyttä, mitä kaikkea pitää muistaa ottaa huomioon, ja kaikella tällä on oikeastaan jo vähän kiire.
Joka vuosi yritämme olla hyvissä ajoin liikenteessä esimerkiksi pikkujoulumyyntien suhteen, mutta tietyt kontaktit tässäkin asiassa olisi pitänyt hoitaa jo toukokuussa. Kuka pystyy vielä toukokuussa miettimään alkoholinhuuruisia puurojuhlia ja kinkku-rosolli-tähtitorttu-tarjoiluja? Saati pikkujouluohjelmaa..?
Noh, nyt kuitenkin on se aika vuodesta jolloin yritykset alkavat pohtia minkälaiset kekkerit olisi tänä vuonna tiedossa, ja että mennäänkö samalla kaavalla. Ja että mahtaako se Pertti tänä vuonna kähmiä Sirkkaa vai kenties uutta toimistosihteeri Annelia? (nimet muutettu:)) Vai olisiko tänä vuonna sittenkin jotain piristävää uutta, hauskaa ohjelmaa, joka on tehty ammattitaidolla ja innolla omaan työhön? Tähän tarpeeseen vastaa Teatterikone, joka tänäkin vuonna tuottaa palveluja pikkujouluväen tarpeisiin.

Lokakuun 26.10. on ensi-illassa Teatterikoneen uusin näytelmä, komediallinen pariterapiadraama Jalat Alta!, joka jatkaa tavallaan Paska Äidin ja Happohotellin viitoittamalla tiellä tyylilajillisesti. tarjolla on siis oikeaa asiaa, mutta itseironian, komiikan ja musiikin siivittämänä. Tässä "trilogian" kolmannessa osassa kysymys kuuluu: Miksi ihmiset eroaa? Oivallista pohdintaa pikkujouluväelle. Työikäisille ihmisille varmasti samaistuttavaa, mutta silti viihteellistä ohjelmaa. Siinäpä siis oiva pikkujouluidea varsinkin pienemmille työpoprukoille. Ensin reilu tunnin mittainen esitys, ja sitten ruotimaan koettua ruuan ja viinin äärelle johonkin Jyväskylän oivallisista ravintoloista (yhteistyökuviota tämänkin suhteen on vireillä).

Tilattavissa ohjelmissa jatkaa improvisaationäytelmämme Unelmapeli, joka on neljän näyttelijämme tähdittämä tunnin mittainen setti. Unelmapelissä rakennetaan yhdessä yleisön kanssa päähenkilö, jonka tarinaa kohti unelmaa rakennetaan erinäisten improvisaatiotekniikoiden kautta. Takuuhauskaa, ainakin meidän omasta mielestä. :)

Pienempää tilattavaa ohjelmaa on kestosuosikki Laulukone, jossa Teatterikoneen ihastuttavat Huolenpoistajat tulevat keräämään pikkujouluväeltä huolet, tekevät niistä improvisaatiolauluja paikan päällä, ja laulavat juhlivan kansan huolet taivaan tuuliin.

Lisäksi Joulupukki K-18 tarjoaa pikkutuhmaa pikkuohjelmaa pikkujouluihin. Puolen tunnin yhden miehen setti paljastaa mm. millaista on olla mies, joka tulee vain kerran vuodessa.

Esimerkiksi näistä aineksista on Teatterikoneen syksy tehty. Näitä olemme nyt lomien jälkeen alkanut myydä niiden harjoittelemisen ja rakentamisen ohessa. Lisäksi allekirjoittanut keskittyy työyhteisökoulutuksiin, jota enenevissä määrin on alkanut Teatterikoneen tilauslistallekin tipahdella. Työhyvinvointi asiat ovat tärkeitä, ja meille sydämenasia. Älä siis ihmettele, jos puhelimesi lähiaikoina soi, ja siellä joku meidän konelaisista iloisesti kartoittelee teidän tarvetta ohjelmalle tahi koulutukselle.

Toki yhteydenotto myös meille päin on sallittua, ja erityisen toivottua eikä sitä kannata millään lailla arkailla. Me olemme nimittäin mukavaa väkeä!

Työn iloa alli huuppa! Ollaan yhteyksissä. Sorvin äärestä kuittaa Kirsi.

Jos nämä heput kiinnostavat, vaikka yrityksesi promomielessä, niin kysäse meiltä heistä lisää.

Kesä vieraissa

Niin se tämäkin kesä on heilahtanut syksyyn. Vaikka ulkona on lämmin ja kesäisen näköistä, syksy on jo henkisenä olotilana läsnä.

Olen ollut vieraissa koko kesän, kuten lähes kaikki teatterikonelaiset. Vieraissaolo työnpuolesta on meille lähes pakollista, että tulemme kesän toimeen taloudellisesti. Kilpailu katsojista on Jyväskylän seudulla niin tiukkaa, että Teatterikone on päättänyt jättäytyä ainakin toistaiseksi kesäteatterin tekemisestä ulkopuolelle.

Minun reissuni suuntautui jo toistamiseen Jämsän Himosteatteriin, jossa selvittelin Puntilan isännän toilailuja. Himosteatterissa oli taas mukavaa ja kerrassaan mahtava ja taitava porukka ohjattavana. Työn teko on mukavaa, kun ei tarvitse kantaa huolta muusta kuin omasta tontistaan, järjestelyt ympärillä toimii. Minun työtäni oli tukemassa Teatterikoneestakin tuttu Loimusalon Nina, joka teki mahtavat musiikit ja iki-ihana tuottaja Risto Hakola sekä huikean taitava lavastaja Marko Härkönen, sekä monet muut. Kiitos, teidän vuoksi reissusta ei jäänyt morkkista vaan huikea fiilis!

Vieraista on kuitenkin helpottavaa palata kotiin, etenkin kun meillä on avoin suhde työkavereiden kesken ja voimme jakaa kesän kokemukset huoletta toistemme kanssa. Mitähän kaikkea Riku, Laura, Aapo, Aaro ja Kirsi ovat kesällä kokeneet? Odotan innolla ensi viikkoa, että kuulen kesän herkullisimmat jutut ja pääsemme yhdessä punomaan juonia syksyyn.

Nautinnollista syksyä ja vieraisilla käyntejä!

Ohjaaja valvoo

Olin valvomassa toissapäivänä Max ja Moritz keppostelee esitystä Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä ensimmäisen kerran ensi-illan jälkeen. Pojat ovat siinä välissä esittäneet näytelmää reilun kymmenen kertaa ja oli mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan esitys oli kehittynyt.

Meillä on Teatterikoneessa monesti ollut tapana, että yleisö vastaanotetaan esityksiin ja saatellaan sielä ulos. Näin annetaan katsojalle mahdollisuus kohdata näyttelijät ja antaa palautetta. Lisäksi on mukava esiintyjänä nähdä ketä yleisössä on jo siinä vaiheessa kun he saapuvat paikalle. Niin myös Max ja Moritz keppostelee -näytelmän kohdalla. Erityisesti lastennäytelmissä tuntuu tärkeälle, että lapset näkevät esiintyjät ennen esitystä, jotta heillä olisi turvallisempi olo heittäytyä katsomaan esitystä.

Olin iloisesti yllättynyt miten hienosti Aaro ja Aapo ottivat yleisön vastaan. He olivat rennosti läsnä ja syntyi hyvä vuorovaikutus yleisön kanssa jo ennen esityksen alkua. Siitä kehuinkin heitä vuolaasti. Muutenkin esitys oli pysynyt hyvin kasassa. Ilo ja tekemisen riemu oli säilynyt ja yhteys yleisön kanssa toimi.

Näytelmän toistojen myötä usein esityksestä katoaa joitakin nyansseja ja mutkia vedetään suoriksi. Tiedän itsekin, että näytellessä monesti tuntuu, että mitä nopeammin siirtyy kohtauksesta toiseen, ajattelee sen palvelevan katsojaa parhaiten. Ettei katsojan tarvitse odotella ja katsella lavaa, jossa ei tapahdu mitään. Mutta näyttelijä ei muista sitä millaista on olla katsomossa, jossa ne ns. tyhjät hetket ovatkin niitä missä tapahtuu oivalluksia ja jää omille ajatuksille tilaa. Niin oli käynyt nytkin ja muistuttelin poikia, että kohtauksesta toiseen siirtymisessä ei ole kiire ja ajatuksille, myös siellä näyttämöllä, voi jättää tilaa.

Minusta monesti tuntuu ohjaajana siltä, että ensi-illan jälkeen minulla ei ole asiaa esitykseen. Että näyttelijöillä olisi rauha tehdä omaa työtään. Onneksi olen kerta toisensa jälkeen saanut perustelua itselleni, että minun kannatta mennä katsomaan missä mennään. Sain nimittäin näyttelijöiltä viestiä, että muutosehdotusten jälkeen esitys oli muuttunut vielä mukavammaksi esittää ja antanut uutta puhtia näyttelijäntyöhön. Ihanaa, ettei ohjaaja muuttunutkaan tarpeettomaksi ensi-illan jälkeen!

Tilaa Lahjalaulu äidille!

Se on äitienpäivä tulossa. Nyt voit tilata Lahjalaulun äidillesi!
Äidille, jolla on jo kaikkea.

Teatterikone tekee monia erilaisia musiikkiesityksiä. On valmiita konsertteja lapsille parilla eri kokoonpanolla. Max ja Moritz jyrää sähköisesti ja tiukalla rokkiasenteella kun Poppi ja Komppi taas on puoliakustista tunnelmointia. Molemmat uppoavat aikusillekin, mutta erityisesti aikuisille suunnattu Laulukone toimii tilanteessa kuin tilanteessa.

Tulevan äitienpäivän kunniaksi voit nyt tilata Laulukoneelta Lahjalaulun äidillesi. Laulu toimitetaan sähköpostitse mp3 muodossa. Hinta virtuaalisesti toimitetulle Lahjalaululle vain äitienpäivän kunniaksi vain 35€! Taatusti henkilökohtainen ja ainutlaatuinen lahja ainutlaatuiselle ihmiselle.
Lähetä sähköpostitse tietoja äidistäsi. Millainen hän on? Lempisanonta? Mitä hän on tehnyt äitinä? Mitä hän toivoo, mistä hän tykkää ym. Lähetä tiedot osoitteeseen aaro@teatterikone.fi
Paluuviestinä saat laskutustiedot ja varmistuksen viesti perilletulosta. Valmis Lahjalaulu lähetetään sähköpostiisi viimeistään äitienpäivän aattona.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Vappu tulee ja mahla virtaa!

Töttöröö! Vappuaatto lähtee käyntiin esityksellä ja keikalla ja mikä hienointa, samoilla silmillä!

Kymmeneltä aattoaamuna ollaan täydessä iskussa Orasen kanssa kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kun ovi sulkeutuu ja esitys alkaa. Ja kuten loppulaulussa lauletaan niin ensin täällä ja sitten tien päällä. Samoilla silmillä päästään toivottamaan hyvästit tylsyydelle ja tervetuloa vapulle kun Max ja Moritz valloittavat Onerva Mäen koulun Haukkalan yksikön salin konsertillaan hetikohta aamuesityksen jälkeen.

Ja alkaa vappuloma!

Sitten vedetään mahlaa oikein urakalla ja kaksin käsin. Sitä nimittäin tulee nyt, näinä aikoina ihan litratolkulla koivuista. Jos tahdot tarkemmat ohjeet kuinka sitä saa niin kysy pois tai tsekkaa netistä. Itse olen pistänyt holkit neljään puuhun kotipihassa. Holkkeina käytin mustekynän puolikkaita. Niitä löytynee joka kodista. Upeita aromeja saa laittamalla mahlan sekaan mustaviinimarjapensaan lehtisilmuja tai yhdistämällä kuningasparin, koivun ja kuusen. Keittelin viime kesänä kuusenkerkkämehua, jota pakastin jääpaloiksi. Muutaman sellaisen jääkuution kun iskee mahlalitran sekaan niin kieli kiittää ja aivot kuhisevat. Villin luonnon makua ei mikään voita.

Meillä oli samaisen jo aiemmin mainitun Orasen kanssa tannoin hieno studiosessio, jossa tallensimme Poppi-koiran ja Komppi-hirven biisejä mahlan voimalla. Kunhan aika on kypsä niin lupaan, että biisit tulevat kuuleviin korviinne jotain reittiä pitkin. Musiikkihommat edistyvät. Luotetaan siihen.

Hyvää Wappua! Toivottaa Aaro

Tuottajan työpäivä

 

 

 

”- mitä tuottaja tekee työkseen? tunnetko yhtään tuottajaa? onko heillä hyvä palkka?
- tuottaa leffoja tai musaa. tai niin minä ainakin luulen.
- Niin, mutta mitä se tuottaminen tarkoittaa? ”

 

On välillä vaikea vastata siihen, mitä teen työkseni. Jos vastaan, että olen tuottaja ja teen tuotannollisia töitä, harvat ymmärtävät mitä se pitää sisällään. Jokainen päivä on niin erilainen, joten minäpä kerron teille työpäivästäni.

Tiistai 16.4.2013

Klo 9

Saavuin töihin ja ensimmäisenä hurautan pyörälläni postilaatikolle. Laskujahan siellä taas oli, ja vaikka mieleni tekisi heittää laskut kuralätäkköön, kannan ne kiltisti sisälle. Laitan kahvit pörisemään ja avaan tietokoneen.

klo 9.15

Luen sähköpostit, tänään se kävi nopeasti ja mitään ihmeellistä yön aikana ei ollut tapahtunut.

Vastaan viesteihin ja käyn läpi tämän päivän agendan.   

klo 9.30

Avaan postissa tulleet kirjeet, tästä alkaakin taas armoton budjettien vääntö menoista ja tuloista. Käyn läpi kevään esitykset, joista tällä hetkellä koostuu toimintamme tulot.  Rahoituksen hankkiminen taitelijoille ja itselle on työn haastavampia puolia, joten tämän asian tiimoilla pyörii useimmiten työpäiväni.

klo 12

Lähden graafikkomme Rikun kanssa ottamaan uutta markkinointikuvaa. Ensi viikolle Teatterikone tekee ”koirankakkatempauksen” ja muistuttaa ihmisiä keräämään koirankakkansa nätisti pois. Minä saan kunnian toimina mallina! (ja ei, en esitä koirankakkaa)

Yritän sulavasti heilua kameran edessä ja näyttää vastaantuleville autoille siltä, että tämä on minulle luontevaa ja päivittäistä puuhaa. Todellisuudessa heilun kuin heinämies ja heittelen järjettömiä ideoita Rikulle. No hauskaa oli ja saimme nauttia ihanasta keväisestä auringosta, samalla kuin teeskentelen astuvani koirankakkaan.

klo 13

Saavumme takaisin toimistolle. Keitän meille puuroa, joka höystetään äitmuorin tekemällä omenamäskillä. Lounastaessa käymme samalla kuvat läpi ja ehkä hivenen parannamme maailmaa.

  

klo 13.30

Työt jatkuvat. Teemme yhdessä Rikun kanssa ohjelmistotiedotetta. Luovavaihe jäi kevätauringon kanssa ulos, joten muutaman ärräpäiden ympäröimänä homma etenee hitaasti. Jotta tilanne ei ole liian vakava, ilmoille heitetään muutamia itsekeksittyjä laulunsäkeitä. Homma saadaan hoidettua ja tiedot eteenpäin.

Samalla selvitän toimiston nettiyhteyttä vuokraisännän kanssa. Mokkuloiden kanssa työskentely kun tunnetusti saa kivankin työpäivän tuntumaan välillä talvisodalta. Tämäkin asia saadaan eteenpäin ja jatkossa meillä on pikajunaakin nopeampi nettiyhteys.

Klo 15.45

Alan siivoamaan päivän aikana saamaani paperikasoja pois toimistonlattialta ja tiskaan astiat. Tämä päivä on ohi, se oli rauhallinen päivä tuottajalle. Huomenna taas uudestaan ja jännittävintä tässä on se, että en varmaksi osaa sanoa millainen työpäivä siitä tulee. Huomenna sen näkee. 

- Laura, Tuottaja  

Olen koulutettu

Teatterikone on mukana TEKIJÄ-hankkeessa, joka kehittää teattereiden kiertuejärjestelmää Suomessa.  TEKIJÄ järjestää lisäksi kouluksia mukana oleville tahoille ja nyt koulutus oli Jyväskylässä kaupunginteatterin tiloissa. Koulutuksen aihe oli viestintäsuunnitelman rakentaminen ja mediasuhteet. Eli mietittiin kuvallista viestintää ja miten somessa ollaan inessä.

Kaksi päivää pohdintaa ja pää on täynnä kuin ilmapallo, se varmaan räjähtäisi ja tyhjenisi jos sitä tökkäisi jollain terävällä. Ensimmäinen ajatus koulutuksen päättyessä oli: "Me ei tehdä tarpeeksi! Kaikkeen pitäisi panostaa enemmän ja tähän ja tuohon ja sen ainakin voisi tehdä paremmin! Voi ei, kukaan ei tykkää meistä edes facebookissa!" Hetken päästä ajatus onneksi jo oli: "Hyvä, nyt tiedämme mihin suuntaan lähteä kulkemaan."

Eilen aiheena oli kuvallinen viestintä ja yö olikin sitten yhtä tykitystä ja Teatterikoneen kuvallisen brändin mietintää. Ensin valokuvaaja Harri Hinkka näytti Tampereen teatterille ottamiaan kuvia ja sen jälkeen perehdyimme median erilaisiin tapoihin esittää kuvia. Kävimme ryhmissä läpi toistemme esitteitä ja annoimme palautetta. Meidän pöydässä istui Kuopion kaupunginteatterin ihania naisia, jotka antoivat meille hyvinkin positiivista palautetta esitteistämme. Halusimme vielä toisenkin mielipiteen ja pyysimme konsultaatiota valokuvaava Laura Vuomalta. Laura antoi meille kehittävää palautetta. Hänen mielestään logomme viestii pienestä ja radikaalista ryhmästä, mutta muuten ilmeemme on periteinen. Lisäksi Laura kehui Rikun kuvia todella hyviksi. Oli virkistävää kuullä jonkun meitä tuntemattoman ihmisen mielipide ja peilata omia ajatuksiaan siihen. Se alkoi heti tuottaa visioita siitä miltä me haluaisimme näyttää jatkossa!

Tänään käytiin somen kimppuun. Meitä oli kouluttamassa ihanan rempseä Hanna Takala Zentosta. Vaikka luulee jotain tietävänsä tästä sosiaalisesta mediasta, tuli olo, ettei tiedä vielä mitään tai voisi tietää hurjasti enemmän. Parhaiten Hannan neuvoista jäi mieleen, että kannattaa olla kiero kuin korkkiruuvi ja käyttää kaikkea hyödykseen!

Ehkä tähän on hyvä päättää, jättää aivot viikonlopuksi prosessoimaan koulutuksen satoa ja lähteä käyttämään hyväksi tuota ulkona paistavaa aurinkoa!

Kevätpöhinöitä

Moi!

Reisiä vähän hapottaa kun kävin tuossa runttaamassa mojovan hiihtolenkin äskettäin! Hieno luonto, hyvät lankut jalkojen alla ja kevät tekivät taas kerran fyysistä ja henkistä hyvää taiteilijalle.

Paljon on jo ehtinyt tapahtua siitä hetkestä kun Teatterikoneeseen viime keväänä liityin. Lukuisia esityksiä, soittokeikkoja, palavereita, sekä vitsejä tietenkin! Annun kanssa istahdimme alas kehityskeskustelun merkeissä muutama päivä sitten. Keskustelu oli timanttia, eli erittäin hyvä asia.

Olen viime aikoina potenut jonkinlaista turhautumista oman ammattilaisuuteni suhteen. Minulla on ollut sellainen olo, että poljen paikallani vaikka se ei tietenkään ole totta, seuratkaa vaikka koneen facebookkia ja nettisivuja jos ette muuten usko. Muuan aamuna sitten heräilin tavalliseen tapaan ja oivalsin sen, että ohjaajantyöhän se siellä takaraivossa kolkuttelee! Kerroin suunnitelmistani ja toiveistani ohjaamisen suhteen kehityskeskustelussa ja sielläkin ajatukseni sai massiivista hyväksyntää. Tässä vaiheessa on tietysti aivan liian aikaista lupailla mitään tämän konkreettisempaa produktioiden suhteen, mutta jossain vaiheessa Teatterikoneen tulevaisuutta myös minä tulen esityskokonaisuuksia ohjaamaan. Olen tästä enemmän innoissani kuin kaksi vuotta sitten ostamistani suksista!

Tätä hetkeä ja kevättäni Teatterikoneessa määrittää Maxin ja Moritzin lisäksi myös myyntityön opetteleminen. Teatterikone on viimeistään tässä vaiheessa -osuuskunnaksi muututtuaan- meidän kaikkien osakkaiden vastuulla monilla osa-alueilla. Yksi hyvin merkittävä osa-alue on myyminen. Eilen onnistuin lopullisesti rikkomaan omat ennakkoluuloni myyntityötä kohtaan ja työparinani toiminut maisteri Vuotila näytti hurmaavaa esimerkkiä, sekä luovutti omaa, jo rautaista myyntiosaamistaan myös minun avukseni.

Tästäpä tämä taas jatkuu. Pääsiäisen jälkeen palataan sorvin ääreen hyvillä pöhinöillä ja kaikesta uudesta hurmiossa. Paitsi, että minä otan varaslähdön tulevaan työviikkoon jo sunnuntai-iltana kun käyn murjaisemassa mukavan trubaduurikeikan yksityisjuhlissa, Vaajakoskella.

LOVE!

-Aapo

Harrastuksena johtaminen

Olen ollut Teatterikone yhdistyksen puheenjohtaja tänä vuonna 10 vuotta. Vuoden alussa perustimme osuuskunnan nimeltä Teatterikone ja olen myös sen puheenjohtaja. Muutama vuosi sitten aloin kutsumaan itseäni teatterinjohtajaksi, koska se kuvaa parhaiten minun asemaani Teatterikoneessa.

Johtajat organisaatioissa käsittääkseni valitaan tehtäväänsä ja tehtävät on joku määrittänyt ulkopuolelta. Koska olen itse ollut perustamassa tätä teatteria ei ole ketään ulkopuolista keneltä olisi voinut kysyä neuvoa mitä minun työnkuvaani kuuluu. Yhdistyslaissa on tietysti määritelty mitää yhdistyksen puheenjohtajan tehtäviin kuuluun, mutta ei siellä kerrota teatterin johtamisesta. Niinpä minä olen itse yrittänyt päätellä mitä johtaja tekee.

Tänään minun ajatukseni on, että johtajan tehtävä on saada työntekijät loistamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että he kokevat työnsä merkitykselliseksi, ymmärtävät miksi työtään tekevät ja haluavat tehdä sitä toistensa kanssa saavuttaakseen sen päämäärän minkä olemme yhdessä määritelleet.

Koska olemme osuuskunta jokainen johtaa omaa työtään, eikä meistä varsinaisesti kukaan ole työntekijän asemassa. Minä en myöskään saa palkkaa johtamisesta, mikä tekee siitä harrastamista tai vapaaehtoistyötä, joskin toivon sen tuottavan ihmisille hyvää mieltä. Ehkä olen hullu, koska joku toinen harrastus voisi aiheuttaa vähemmän stressiä... Toisaalta myös minä hyödyn tästä jos saan ihmiset loistamaan, koska silloin voimme kaikki myös taloudellisesti paremmin.

Tänään pidin elämäni ensimmäisen kehityskeskustelun. Etsin netistä pohjan, jonka avulla kävin kyseisen henkilön kanssa viime vuotta läpi ja mietimme tulevaa. Keskusteluun kuluin muutama tunti ja saimme mielestäni paljon aikaan. Löysimme keskustelussa viime vuoden onnistumiset ja kehittämisen paikat, tulevaisuudelle suunnan ja sen miksi tämä työ on tälle tekijälle tärkeää. Keskustelun jälkeen oli olo, että opimme molemmat uutta itsestämme ja yhteisistä tavoitteista. Jäi erittäin hyvä mieli ja tajusin, että johtaminen on hieno harrastus!