8.12.09

Eteenpäin mennessä asioita jää taakse

"Onko takki tyhjä?" -Kysyi tarhan täti tänä aamuna viimeisen Päivän lehti esityksen jälkeen. Ja myönnettävähän se oli. Päivän lehden tiimoilta takki kieltämättä tuntuu tyhjähköltä. Toki senkin suhteen alituiseen viriää erinäisiä suunnitelman lapsosia pääkopan uumenissa, mutta kaiken kaikkiaan Päivän lehti ja sen toimittaja Vuotila saa nyt hetken levätä laakereillaan keräämässä muistoja kultaannuttavaa pölyä.
Ehkä Päivän lehteä vielä jaetaan. Sen kanssa kulkiessa on ollut sen verran rattoisia hetkiä, ettei sitä kannata verkkojulkaisuksikaan muuttaa.

Kovin kauan ei takki ehtinyt pullistella tyhjyyttään kun ilmoille nousi mahdollinen paikkausrooli kaupunginteatterilla, joka iltaan mennessä meni sittenkin sivu suun. Nosteen se antoi kuitenkin sille tyhjälle hetkelle joka helposti kaappaa näyttelijän mukaansa. Etsimään omin järjettömin keinoin merkitystä tälle joskus niin järjettömän tuntuiselle maailmanmenolle.

Kolmatta adventtisunnuntaita kohti suuntaava viikko sai kohdallani kevennystä Niin kuin taivaassa näytelmän torstain ja lauantain esitysten peruuntuessa sairastapauksen vuoksi. Siitä on siis näillä näkymin ainoastaan viimeinen esitys jäljellä. Pikku hiljaa vuosi painuu loppuunsa ja produktiot painuvat muistojen hämärään. Ihmisten mieliin. Kun ei tästä ajasta mitään jää kuulemma talteen kun tieto kulkee vain meileissä ja blogeissa ja kaikki tieto on sähkön takana. Sähkön loputtua ei sitten enää ole keinoja purkaa tai löytää olemassa ollutta tietoa. Noh, mene ja tiedä. Niin kauan on tietoa kun on aivosähköä.

Ei kommentteja: