Suurempi on kirpparilöytö-okariina. Pienempi on Ville Matti Simosen astiahuilu. Soittimet on tehty soittoa varten!
Muistuma: Vuosia sitten kuljin Turussa (teatteri jurkan mobile horror vieraili siellä pienellä näyttämöllä) soitinpajan ohi. Se oli suljettu, mutta herätti mielenkiintoni. Otin nettiosoitteen lapulle talteen ja vilkaisin aikanaan sivut läpi ja unohdin asian.
Taannoin Helsingissä kävimme muistelemassa lämmöllä vanhoja kotimaisemiamme. Kannelmäen asemalle oli perustettu kirpputori, johon jäimme kuluttamaan aikaa (ja rahaa) junaa odottaessa. Juuri ennen lähtöä huomioni kiinnittyi esineeseen, jonka hintalappu sanoi olevan vanha soitin. Puhaltelin reikiin saaden ääniä ilmoille ja ostin kapistuksen mukaani.
Netistä pengoin tietoa ostamastani instrumentista, joka pian paljastui itävaltalaiseksi okariinaksi. Lämmin, tumma sointi on korvaa miellyttävän pehmeä.
Ronja Ryövärintyttäreen, jota olemme suunnitelleet jo pitkän aikaa tuo sointi sopisi kauniisti, mietin silloin. Fazer-musiikilta löytyi uusia okariinoja, mutta jätin ne tuolloin ostamatta.
Eilen kävimme kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -poppoon kanssa katsomassa Svenska teatterissa Så såm i himmelen, eli samaisen näytelmän ruotsinkielisen version. Ennen esityksen alkua meille jäi reilut puoli tuntia aikaa kulutettavaksi valitsemallamme tavalla. "jokainen laittaa puhelimen kiinni ja kaikki lähtee sitten eri suuntaan". Minä suuntasin askeleeni musiikki-fazerille ostamaan okariinan tai kaksi. Olin jo ottanut okariinan kaupan toisessa kerroksessa käteeni kun myyjä sanoi heillä olevan toisenlaisiakin malleja. Sinne jäi hyllylle perusokariinat kun silmäni osuivat esiteltyihin Ville Matti Simosen astiahuiluihin. Sivuiltansa löydät simosen repertuaarin, johon kuuluu mm. yksilölliset udu-rummut.
Joihinkin asioihin tuntuu törmäävän juuri silloin kun tarve niin vaatii. Ostin ensimmäisen vmsimoseni. Ehkä udua tarvitessani törmään soittimiinsa taas jotain kautta. Soittimia on kiva kerätä, mutta ne on tehty soitettaviksi!
Se esitys. Oli hauska katsoa näytelmää tajuamatta juuri sanaakaan, mutta tietäen koko ajan missä mennään ja mistä puhutaan. Repliikit eivät kohdallani juurikaan haitanneet seurattavuutta.
Niin kuin taivaassa vielä neljä kertaa Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti