14.12.09

Keikalla Helsingissä osa I

Pakkanen oli laskenut alemmas kuin kertaakaan kuluvan talven aikana. Matkapuhelimen herätyskello aloitti soittonsa klo 04:30. Auringonpaiste ei vielä ollut löytänyt tietään edes tehtaiden piipuista tupruaviin pilviin. Miten käy Pendolinon? Tekeekö pakkanen temput raiteiden fallokselle? Näitä miettiessäni hamusin viimeisiä matkalle tarvittavia asioita laukkuuni. Olin lähdössä keikalle. Helsinkiin.

klo 05:00 Soitto jyväskylän taksikeskukseen tuottaa odottamattomia huolia. "Onko teillä jatkoyhteys?" "On, olen menossa junalle joka lähtee puolen tunnin kuluttua." "Meillä on melkoinen aamuruuhka. Kaikki autot ovat varattuja, katsotaan mitä voin tehdä."

Paleltuani pakkasessa odottamassa loputtomalta tuntuvan ajan soitan uudestaan:

klo 05:10 "Kaikki linjamme ovat varattuja, pysytelkää linjalla sulkematta puhelinta. Tuut, tuut, tuut..." Kolmen minuutin kuluttua pääsen läpi. "Oletteko saaneet taksin lähtemään äsken antamaani osoitteeseen?" "Emme ikävä kyllä, kaikki automme ovat..." "Minä perun tilauksen kiitos, hei!"

Kun hätä on suurin on apukin lähellä:
"Äiti, voitko lähtee heittämää miut asemalle?" Nissan lähtee pakkasesta nikotellen käyntiin ensimmäisellä yrittämällä. Asemalla ehdin huoahtaa pendoliinossa kolme minuuttia ennen kuin se lähtee pakkasesta välittämättä uskollisesti liikkeelle.

klo 08:03 Herään Kyrölässä vieraan vanhemman naisen viereltä. Yritän saada unen päästä uudestaan kiinni, mutta uni on mennyttä. Ja juna kulkee vaan. Kulkee.

Ylen kuunnelmastudiossa luetaan ensimmäistä kertaa Sakari Kirjavaisen kirjoittama Tulossa pitkä ilta -kuunnelma, jonka hän myös itse ohjaa. Näyttelijät hakevat hengitystä ja tekevät äänimaisemaa. Ensimmäistä kohtausta aletaan näyttelemään. Tunnelma on rennon oloinen. Kahisevahousuinen näyttelijä riisuu kahisevat housunsa. Työ on alkanut.

Tauolla kuulen toisen työn loppuneen. Niin kuin taivaassa näytelmän viimeinen esitys on peruttu. Yllätävä lopetus. Seuraavaan puoleentoista vuoteen ei minulla ole tiedossa kaupunginteatterin tuottamia esityksiä. Virkavapaan virallinen vapaa viran suorittamispaikalta on siis virallisesti alkanut.

klo 23:29 Vaasankatu sykkii elämää. Seitsemännessä kerroksessa syke on vaimeampi. Täältä asti se ei houkuttele minua luokseen. Sulattelen mielessäni näkemääni Ryhmäteatterin esitystä Päällystakki. Estetiikassa on jotain tuttua. Näyttelijät vaihtavat roolia tiuhaan tahtiin kuin Teatterikoneen esityksissä konsanaan :)

1 kommentti:

Annu kirjoitti...

Olipas hyvä kirjoitus!